Sairaalapapit tekevät korvaamattoman arvokasta työtä

En koskaan ennen omakohtaista kokemusta ymmärtänyt sairaalapappien kykyä tarjota tukea, turvaa ja lohdutusta tilanteessa, jossa sanoja ei tahdo olla.

1.5. 2:00

Kuulin, että Helsingin seurakuntayhtymä järjestää yhteistoimintaneuvottelut, minkä tarkoituksena on vähentää työntekijöitä. Vähennykset koskisivat muun muassa sairaalapappeja ja perheneuvolan työntekijöitä.

Kerron mummin omakohtaisen kokemuksen lastensairaalaan menehtyneestä pienestä lapsenlapsestamme. Täysin terveeltä yli vuoden vaikuttanut taaperoikäinen lapsenlapsemme menehtyi äkillisesti, vain kuukausissa, vaikeaan geneettiseen sairauteen.

Kolme kuukautta lastensairaalassa oli erittäin raskasta aikaa. Runsaat vierailuni siellä saivat minut ensi kertaa ymmärtämään, miten korvaamatonta ja arvokasta työtä sairaalapapit tekevät. Musertava suru ja siitä selviäminen elossa on jo sinänsä ihme. Sairaalapapin huoneessa vallitsi harmoninen ja rauhallinen tunnelma. Uskonnollisuus ei tullut korostetusti esille, vaan kuolemasta keskusteltiin kauniisti ja vanhempien tunteita herkästi kuunnellen. Aikaa ihmisen kuulemiseen ja kiireettömään keskusteluun oli. Se ei useinkaan toteudu terapiassa.

Uskomattoman lohduttavaa ja kaunista oli myös se, että sama sairaalapappi, joka tuki lapsen vanhempia hoidon aikana ja tiesi siten pienokaisesta kaiken, siunasi rakkaan enkelilapsenlapsemme viimeiselle matkalleen.

Sairaalapappi auttoi lapsen vanhempia ja muitakin perheemme jäseniä löytämään seurakunnasta apua surun käsittelyyn perheneuvolasta. Jos lapsenlapsemme olisi kuollut nopeasti, emme olisi tienneet tällaisesta avusta mitään. Silloin olisimme jääneet surumme kanssa yksin. Lapsen vanhemmat ja myös me isovanhemmat olisimme hakeneet ja ehkä löytäneetkin apua terapiasta, mutta kirkon apua emme olisi osanneet edes etsiä.

Kuulun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja olin kyllä kuullut sairaalapapeista, mutta en koskaan ymmärtänyt heidän työnsä merkitystä enkä heidän kykyään tarjota tukea, turvaa ja lohdutusta tilanteessa, jossa sanoja ei tahdo olla. Kun nyt jälkeenpäin kuulen kirkon säästöaikeista, minun on tuotava ajatukseni muidenkin tietoon.

Kirkon tulisi tiedottaa tällaisista kaikkein arvokkaimmista palveluistaan.

Minusta kirkon tärkein tehtävä on tukea ihmistä elämän tärkeissä hetkissä. Minut on kastettu, olen päässyt ripille ja avioitunut kirkossa. Lapseni ja lapsenlapseni on kastettu. Nuo ilon juhlat ovat papin läsnä ollessa saaneet syvällisen merkityksen. Kuolema ja siihen liittyvä suru ja yksinäisyys ovat kuitenkin vaikeimpia hetkiä ihmisen elämässä. Silloin lohdutuksen sanojen ja tuen tarve on suurin.

Minusta kirkon tulisi tiedottaa tällaisista kaikkein arvokkaimmista palveluistaan. Sillä voitaisiin ehkä vaikuttaa myös päätöksiin erota kirkosta tai liittyä siihen takaisin. Kirkon tekemä hyvä kirkastuisi. Kiireiset ihmiset eivät tiedä, mitä on tarjolla, eivätkä osaa sitä etsiä. Kukaan, jolle olen saamastamme avusta kertonut, ei tiennyt sellaista olevan. Surullista on, etteivät edes seurakuntalaiset tiedä, mitä on tarjolla.

Sairaalapappi tarjoaa apua kaikille, riippumatta siitä, kuuluvatko he seurakuntaan vai eivät. Tämä voi jakaa mielipiteitä, koska seurakuntalaisethan palvelun kustantavat. Minusta avun tarjoaminen kaikille on oikein ja kristillisen opin mukaista.

Kirkolla on paljon kiinteistöjä, joissa ei enää monikaan käy tai käy harvoin. Siksi tilojen tarve on vähentynyt. Säästöjä etsittäessä voidaan kysyä, paljonko kiinteistökantaa tarvitaan. Ehkä osasta tulisi luopua, ehkä osan voisi vuokrata. Vuokratuloilla, kiinteistöjen ylläpitokustannusten vähennyksillä ja ehkä myyntituloillakin voitaisiin rahoittaa olennaisinta: ihmisten auttamista ihmisten avulla.

Kiitän seurakuntaa saamastamme avusta ja toivon, että sitä riittää vielä muillekin. Avun tarjoajien työhön kohdistuvat säästöt olisivat tuhoisia. Sen tulisi olla viimeinen säästökohde. Ihmisen ihmiselle tarjoamaa apua ei voi korvata. Se lienee olennaisinta myös kristillisen opin kannalta.

Mummi

Julkaisemme kirjoituksen

poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide