Yliopistojen opiskelijavalintojen uudistus ei saa syrjiä yhtäkään nuorta

Lukion ainevalintojen pisteytysmenetelmä on aiheuttanut suurta päänvaivaa jo valmiiksi ahdistuneille nuorille.

Harva lukiolainen tietää, mihin opintoihin haluaa pyrkiä. Kiinnostus herää usein myöhemmin.

4.5. 14:45

Helsingin Sanomat kirjoitti (27.4.) yliopistojen opiskelijavalintojen uudistuksesta, jolle on huutava tarve.

Olisi huojentavaa, jos yliopistojen opiskelijavalintojen uudistuksen myötä hakuprosessit eivät keskittyisi niin painokkaasti lukiomenestykseen vaan hakuprosessin aikaiseen motivaatioon sekä kognitiivisten tietorakenteiden omaksumiseen ja soveltamiseen.

Lukion ainevalintojen pisteytysmenetelmä on aiheuttanut suurta päänvaivaa jo valmiiksi ahdistuneille nuorille. Tälläkin hetkellä moni nuori kipuilee tuskaisena, minkälaiset opiskelumahdollisuudet hänelle suodaan toisen asteen koulutuksen jälkeen. Vain harva nuori kuitenkaan tietää, mihin opintoihin haluaa pyrkiä. Kiinnostus herää usein myöhemmin ihmisenä kasvamisen eli kokemusten, kokeilemisen ja yritysten myötä.

On syytä pohtia, minkälaisia arvoja haluamme välittää nuorille tällä kaikella ylisuorittamisella ja loppuun polttamisella. Haluammeko nähdä pääsykoejärjestelmän myötä lukion yleissivistävänä, elämänhallinnan ja -taitojen instituutiona vai karrelle polttavana yliopistojen ponnahduslautana? Ihmisarvo ei tunne valuuttaa, mutta on syytä muistaa, minkälaisen menoerän nuorten lisääntyneet mielenterveysongelmat yhteiskuntaamme jättävät lieveilmiöiden lisäksi.

Huoleni keskittyy tyttöihin ja poikiin, mutta eri syistä. Professori Katariina Salmela-Aron mukaan tytöt uupuvat lukioissa poikia herkemmin. Syynä ovat usein jo lukion varhaisessa vaiheessa esiintyvät paineet valita oikeat lukuaineet ja menestyä niissä mahdollisimman hyvin yliopiston hakuprosessia varten.

Poikien haasteet painottuvat tyttöjä enemmän myöhempään kypsymiseen sekä alhaiseen opiskelumotivaatioon. Nämä vaikuttavat haitallisesti poikien mahdollisuuteen hakeutua toisen asteen jälkeisiin opintoihin. Epäilemättä opiskelijavalintojen uudistusprosessissa otetaan kyseiset seikat huomioon, mutta keskeiseksi nouseekin, kuinka oleellisesti lukiolaisten taakkaa halutaan keventää ja kenelle yliopiston haku mahdollistetaan.

Millaisia arvoja haluamme välittää nuorille?

Minulle yliopisto on ollut pelastus. Elämän karikkojen ohella kipuilin huonon koulumenestyksen kanssa. Ilman akateemista koulutusta olisin todennäköisesti yksi lukuarvo tilastoissa, yksi yhteiskuntamme syrjäytyneistä – tai syrjäytetyistä.

Kiitän suuresti kaikista mahdollisuuksista, joita olen opiskelijavalintojen osalta saanut. Sain mahdollisuuden hakea aikuislukioon, sillä yhteishaussa keskiarvoni ei riittänyt päivälukioon. Sain mahdollisuuden hakea yliopistoon valintakoemenettelyllä, jossa lukion päättötodistuksella ei ollut suurta painoarvoa.

Hutera opiskeluhistoriani ei horjuttanut oppimismotivaatiotani. Yliopistossa opintoni etenivät määräajassa ja arvosanani olivat ensimmäistä kertaa kiitettävät. Siihen ei vaikuttanut lukion päättötodistukseni vaan palava halu oppia ja kehittää itseäni sekä löytää paikkani yhteisössä, osana yhteiskuntaa.

Kevennetään nuorten suorituspaineita. Rauhoitetaan lukio-opiskelua pois ylisuorittamisesta kohti ihmisenä kasvamista. Annetaan kaikille paremmat mahdollisuudet toteuttaa palavaa halua opiskella ja kehittää itseään, katsomatta liikaa siihen, minkälaiset resurssit ja voimavarat nuorilla on aiemmin ollut käytettävissään.

Jouni Veijalainen

kasvatustieteen tohtori, kouluttaja, luennoitsija

Espoo

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide