Katsomusaineiden opetukseen tarvitaan uusi yhteinen oppiaine

Miten katsomusopetus pystyy vastaamaan sen yhteiskunnallisiin tehtäviin, jos opetus toteutuu erillisissä ryhmissä?

13.5. 2:00

Helsingin Sanomat osui oikeaan (Pääkirjoitus 26.4.) arvioidessaan opetus- ja kulttuuriministeriön selvitystä katsomusaineiden opetuksen tulevaisuudesta.

Olen viime vuodet ihmetellyt, miksi oppiaineen uudistus lähtee kysymyksestä, millä tavalla katsomusaineita tulisi opettaa, siis eriytyneesti vai yhdessä. Paljon olennaisempaa olisi kysyä, miksi niitä ylipäätänsä pitää opettaa koulussa.

Tähän on olemassa yksinkertainen vastaus: uskonnoilla ja katsomuksilla on globaalisesti suuri vaikutus ihmisten elämään ja kulttuureihin. Moninaistuvassa maailmassa niiden merkitys korostuu. Uskontojen ja katsomusten opetus avaa laajasti erilaisia elämäntapoihin, etiikkaan ja arvoihin liittyviä kysymyksiä. Siksi niiden tuntemus ja ymmärtäminen on keskeinen kansalaistaito.

Sen jälkeen pitäisi miettiä, mikä on uskontoihin ja katsomuksiin liittyvän opetuksen ydinaines. Mitkä ovat ne keskeiset tiedot ja taidot, jotka kuuluvat jokaisen kansalaisen yleissivistykseen? Vasta sitten tulisi pohtia, miten tämä opetus järjestetään.

On vaikea nähdä, että katsomusaineiden opetusta pystytään uudistamaan, jos uudistuksen lähtökohta on sen toteuttamisperiaate, siis eriytyneesti vai yhdessä. Olennaisempaa olisi pohtia tavoitteita, sisältöjä ja valmiuksia, joita katsomusaineiden opetuksella tavoitellaan.

Arno Kotro (HS Mielipide 29.4.) esitti yhteisen aineen pelkona sen, että se muodostuu liiaksi uskonnon pohjalle. Euroopassa on tehty merkittäviä katsomusaineiden opetuksen remontteja, joiden avulla yleissivistävään kouluun on rakennettu aidosti moninainen eri uskontoihin, katsomuksiin, etiikan ja arvojen opetukseen syvällisesti porautuva oppiaine, esimerkiksi äskettäin Luxemburgissa.

HS:n pääkirjoitus osui todella problematiikan ytimeen: miksi vain avattaisiin elämänkatsomustieto kaikille, kun samalla voitaisiin rakentaa uusi yhteinen oppiaine. On vaikea nähdä, miten katsomusopetus pystyy vastaamaan sen yhteiskunnallisiin tehtäviin, esimerkiksi dialogitaitojen kehittymiseen tai elämiseen aidosti monikatsomuksellisessa yhteiskunnassa, jos opetus toteutuu erillisissä ryhmissä.

Katsomusopetus on yleissivistävän koulun ainoa ei-inklusiivinen oppiaine. Viime vuosina on korostettu, että koulun tulee sitoutua kehittämään inklusiivisia käytänteitä ja tunnistamaan sekä vastustamaan oppilaita poissulkevia ja kategorisoivia toimintamalleja, joita voi helposti sisältyä nykyiseen katsomusaineiden opetuksen toteuttamisperiaatteeseen. Myös siksi tarvitaan uusi yhteinen oppiaine.

Arto Kallioniemi

professori, Helsingin yliopisto

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide