Traumatisoitunut todistaja on haaste tuomioistuimille

Henkilötodisteluun ja korkeimman oikeuden oikeusohjeeseen nojautuminen vailla traumatietoisuutta voi johtaa vääriin johtopäätöksiin.

6.5. 2:00

Pirkanmaan käräjäoikeudessa käsitelty sotarikosoikeudenkäynti on ääriesimerkki henkilötodistelun haasteellisuudesta (HS 29.4.).

Henkilötodistelu on oikeudellisen päätöksenteon ja asianosaisten hyvinvoinnin näkökulmasta oikeusprosessin tärkein vaihe. Suomessa korkein oikeus on päätöksessään oikeusohjeena todennut, että henkilötodistelun luotettavuus tulee perustaa todistajan elekielen tai tunnereaktioiden sijasta kertomuksen johdonmukaisuuteen, realistisuuteen, muuttumattomuuteen ja yksityiskohtien runsauteen.

Oikeusohje on haasteellinen siksi, että traumaattinen kokemus vaikuttaa ihmisen muistin toimintaan ja tietoisuuden eri tasoihin monin eri tavoin. Käyttäytymistieteellisessä tutkimuskirjallisuudessa vallitsee nykyään melko suuri yhdenmukaisuus siitä, että vakavaan traumatisoitumiseen liittyvät muistot eroavat muista omaelämäkerrallisista muistoista. Ne ovat usein sirpaleisia. Niistä saattaa puuttua olennaisia osia, ja todistajalla voi olla vaikeuksia tapahtumien kronologisen järjestyksen muistamisessa sekä tapahtumien sijoittamisessa aikaan ja paikkaan.

Traumaattinen kokemus vaikuttaa muistin toimintaan.

Traumamuistot ovat myös elävämpiä ja epäjohdonmukaisempia. Ne sisältävät enemmän sensorisia yksityiskohtia, kuten hajuja ja makuja, kuin muut omaelämäkerralliset muistot. Myös muistoista kertominen eroaa: traumamuistoista kertominen on epäjohdonmukaista, sekavaa ja yksityiskohtia on vain vähän tai ei lainkaan. Henkilöllä ilmenee usein vaikeuksia tapahtumien sijoittamisessa paikkaan ja aikaan.

Tuomioistuimessa lausunnon luotettavuutta edistää muun muassa se, jos kertomus pysyy muuttumattomana ja on johdonmukainen. Traumatisoitumista ja muistin toimintaa koskevan tutkimustiedon valossa ei ole odotettavissa, että traumatisoitunut todistaja kykenisi täyttämään näitä kriteereitä.

Oikeusohje perustuu tutkimustietoon, jota on tehty valehtelemisen tematiikasta pääosin kokeellisissa muistitutkimuksissa, joissa ei ole huomioitu traumatisoitumista, koska sellaista ei eettisten syiden vuoksi voida tuottaa koehenkilöille koeolosuhteissa.

Koska traumaattiset muistot pyritään painamaan pois mielestä ja traumasta muistuttavia ympäristöjä pyritään välttämään, traumamuistoja voi olla vaikeampi palauttaa tahdonalaisesti mieleen. Ei-tahdonalaisten muistojen aktivaatio voi aiheuttaa todistajalle äärimmäistä ahdistusta ja pelkoa, mikä puolestaan voi vähentää halukkuutta kertoa tapahtuneesta tuomioistuimessa.

Ahdistusta ja esiintymisjännitystä voidaan lievittää oikeudenkäyntiin valmistelun tekniikalla EMDR-terapiamenetelmää hyödyntäen. Pyrkimys edistää sitä, että todistaja kykenee antamaan parhaan suorituksensa tuomioistuimessa todistaessaan, on kaikkien osapuolten edun mukaista.

Tuomioistuimen on arvioitava kussakin yksittäisessä tilanteessa, mitä asiassa on pidettävä näytettynä eli prosessitotuutena. Henkilötodisteluun ja korkeimman oikeuden oikeusohjeeseen nojautuminen vailla traumatietoisuutta voi johtaa vääriin johtopäätöksiin.

Helinä Häkkänen

oikeuspsykologi, Mielenjuuri oy

kriminaali- ja oikeuspsykologian dosentti, Helsingin yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto

Eveliina Häkli

psykologi, Husin psykoosien ja oikeuspsykiatrian yksikkö

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide