Suomea koskeva ajattelu on muuttunut Yhdysvalloissa

Suomen Nato-jäsenyydellä on laaja tuki, mutta myös varauksellisia näkemyksiä esiintyy. Viidennen artiklan velvoitteitakin pohditaan.

4.5. 2:00

Yhdysvaltojen presidentti Franklin D. Roosevelt toivoi toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton länsirajalle demokraattisia ja kapitalistisia valtioita, joilla olisi silti hyvät suhteet neuvostovaltioon. Rooseveltin unelma toteutui Itä-Euroopassa lopulta vain Suomen kohdalla.

Kun muut itäisen Euroopan maat joutuivat Neuvostoliiton tai niin sanotun itäblokin osiksi, Suomi säilyi itsenäisenä ja suhteellisen riippumattomana – tai ainakin demokraattisena ja taloudeltaan kapitalistisena – valtiona. Tämä tie ei aina ollut helppo. Yhdysvaltalaiset joutuivat välillä jopa ohjeistamaan suomalaisia päättäjiä lähestymään Neuvostoliittoa, jottei Suomen asema vaarantuisi.

Alun perin Yhdysvallat epäröi Natoon liittymistä, mutta se oli ja on yhä vuonna 1949 perustetun järjestön tärkein jäsenmaa, jonka sotilaalliseen voimaan Naton puolustus pääosin nojaa.

Kylmän sodan aikana Suomi tasapainotteli Neuvostoliiton ja lännen välillä. Puolueettomana pysyessään Suomi vaurastui ja rakensi modernin hyvinvointivaltion perustukset, ja maa säilyi läntisenä demokratiana.

Rooseveltin unelma toteutui vain Suomen kohdalla.

Yhdysvaltojen poliittinen johto ja korkeimmat virkamiehet pääsääntöisesti ymmärsivät ja jopa kannattivat Suomen puolueettomuutta. Siitä oli hyötyä myös Yhdysvalloille, kun tarvittiin välittäjää.

Maailmantilanteen muuttuminen ja ehkä myös hallinnossa tapahtunut sukupolvenvaihdos toivat muutoksia Yhdysvaltojen Suomea koskevaan ajatteluun. Bill Clintonin, George W. Bushin ja Barack Obaman hallintojen aikana suuri osa yhdysvaltalaisista virkamiehistä ryhtyi kannattamaan Suomen Nato-jäsenyyttä.

Monet näkivät Neuvostoliiton sortumisen uusien mahdollisuuksien alkuna: Naton laajentaminen oli aiempaa helpompaa, ja mukaan otettiin myös entisiä neuvostotasavaltoja. Nykyisin suuri osa yhdysvaltalaisista poliitikoista ja johtavista virkamiehistä kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä, ja myös suomalaiset poliitikot ovat käyneet Washingtonissa varmistamassa asiaa.

Nato-jäsenyyden puoltajat uskovat, että Suomi hyödyttää Natoa sotilaallisesti. Suomen jäsenyys vahvistaisi merkittävästi Naton pohjoista rintamaa, jossa nyt on Venäjän rajalla yli 1 300 kilometrin mittainen aukko Norjan ja Viron välissä. Esimerkiksi Baltian maissa puhkeavan konfliktin aikana niihin olisi mahdollista siirtää sotilaita Suomesta, jolloin yhdysvaltalaisia sotilaita ei tarvittaisi yhtä paljon.

Kaikki yhdysvaltalaiset eivät varauksetta kannata Suomen Nato-jäsenyyttä. Jotkut kyselevät, mitä hyötyä uusista jäsenmaista olisi. Monet ovat väsyneitä siihen, että Yhdysvallat lähettää sotilaita maailmalle taistelemaan ja kuolemaan muiden valtioiden puolesta, eikä Nato-sopimuksen viidennen artiklan mukaisia turvatakuita haluttaisi siksi ulottaa nykyistä laajemmalle. Iowalainen sanomalehti Times-Republican kysyi hiljattain, miksi Yhdysvallat lähtisi sotaan Venäjää vastaan Suomen puolesta

Suuri osa näin ajattelevista kannattaa Donald Trumpia. Presidenttikaudellaan Trump vähätteli Naton merkitystä. Etenkin Baltiassa levisi huoli, ettei Trumpin Yhdysvallat antaisikaan Natosta huolimatta sotilaallista tukea, jos Baltian maiden ja Venäjän välille puhkeaisi sotilaallinen konflikti.

Yhdysvaltalaisessa keskustelussa esiintyy myös käsitystä, jonka mukaan Naton viides artikla – siinä hyökkäys yhtä jäsenvaltiota vastaan katsotaan hyökkäykseksi kaikkia Naton jäseniä vastaan – ei anna automaattisia turvatakuita. Artiklan muotoilun mukaan kunkin jäsenmaan pitää auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta maata toimimalla tarpeelliseksi katsomallaan tavalla, sotilaallisen voiman käyttö mukaan lukien. Jotkut tulkitsevat tätä niin, että Yhdysvallat voisi käyttää tällöin laajaa harkintavaltaa.

Yhdysvaltalainen tutkijakollegani tiivisti asian tylysti. Hänen mukaansa ne, jotka uskovat Yhdysvaltojen tulevan aina avuksi viidennen artiklan pohjalta, ovat yhtä hyväuskoisia kuin ne, jotka uskoivat Kremlin aiempaa vakuuttelua siitä, ettei Venäjällä ole aikomusta hyökätä Ukrainaan.

Markku Henriksson

Kirjoittaja on Yhdysvaltain tutkimuksen emeritusprofessori.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide