Seksuaalinen väkivalta on ase, joka haavoittaa iäksi

Raiskauksia on käytetty aseena läpi sotahistorian. Seksuaalisella väkivallalla pyritään hajottamaan vastapuolta sodan aikana mutta myös kauaskantoisemmin.

5.5. 2:00

Ukrainalaisten siviilien kokema silmitön ja järjestelmällinen väkivalta alkoi paljastua kuukausi sitten, kun ukrainalaiset joukot valtasivat takaisin pääkaupunki Kiovan ympäristöä ja saivat venäläiset miehittäjät vetäytymään. Kuvat Butšan kaduille teloitetuista ihmisistä olivat karmeaa todistusaineistoa vetäytymistä edeltäneistä tapahtumista.

Samalla alkoi valjeta myös sotahistoriassa halvimmaksi aseeksi kutsutun seksuaalisen väkivallan käyttö. Ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestöt sekä mediat ovat raportoineet muun muassa väkivaltaisista raiskauksista, lapsiuhreista, joukkoraiskauksista, kellarissa pidettyjen naisten ja tyttöjen toistuvasta raiskaamisesta ja seksuaalisen väkivallan jälkeen tapetuista uhreista.

Muun muassa YK:n alaiset järjestöt, kansalaisjärjestöt ja viranomaiset ovat ilmaisseet huolensa seksuaalisen väkivallan käytöstä osana Venäjän taistelustrategiaa. Sota ja pakolaisuus altistavat erityisesti naisia ja tyttöjä myös muunlaisen seksuaalisen väkivallan ja hyväksikäytön, kuten ihmiskaupan, uhreiksi.

Vielä on vaikeaa arvioida, miten laajamittaista tai järjestelmällistä Venäjän joukkojen syyllistyminen raiskauksiin on ollut. Tapauksia alkoi tulla tietoon huhtikuun aikana koko ajan enemmän. Asiaa selvitetään, mutta selvitystyö on vaikeaa. Seksuaalinen väkivalta on sotarikos, joka jää usein pimentoon ja syylliset tuomitsematta.

Seksuaalista väkivaltaa on käytetty aseena läpi sotahistorian, koska raiskaaminen on halpa ja tehokas ase. Sillä kidutetaan, traumatisoidaan ja kylvetään kauhua.

Seksuaalisella väkivallalla pyritään murentamaan vastarintaa sekä heikentämään taistelu- ja puolustustahtoa. Yhteisöä pyritään hajottamaan paitsi sodan aikana myös kauaskantoisemmin. Raiskauksista seuraa traumoja, fyysisiä ja psyykkisiä vammoja, tauteja ja epätoivottuja raskauksia.

Seksuaalisen väkivallan stigma on voimakas, ja uhreja saatetaan eristää omasta yhteisöstä tavalla tai toisella. Väkivaltaisissa teoissa voi olla uhrien lisäksi mukana pakotettuja sivullisia seuraajia – myös lapsia. Seksuaalinen väkivalta on trauma, jota yhteisöjen on vaikea käsitellä sodassa ja sen jälkeenkin. Siksi teoista ja kokemuksista usein vaietaan.

Raiskaukset jäävät usein selvittämättä.

Raiskaukset ovat sotarikoksia, jotka jäävät usein selvittämättä. Historiassa seksuaalinen väkivalta on myös sivuutettu. Toisen maailmansodan massaraiskauksista alettiin puhua laajemmin vasta 2000-luvulla. Jonkinlaisena vedenjakajana voidaan pitää Ruandan ja entisen Jugoslavian alueen sotia 1990-luvulla. Niissä raiskaukset ja muu seksuaalinen väkivalta tunnistettiin ja tunnustettiin järjestelmälliseksi osaksi sotastrategiaa.

Ukrainassa pyritäänkin nyt tekemään työtä myös sen eteen, että seksuaalinen väkivalta ei jäisi vaietuksi. Osa uhreista ei koskaan raportoi kokemaansa esimerkiksi leimautumisen pelon vuoksi, ja väkivaltaisten kokemusten haavat ja traumat jäävät elinikäisiksi.

Uhreja on kannustettu kertomaan kokemastaan ja raportoimaan rikoksista, ja osa heistä on rohjennut antaa haastatteluja myös uutismedioille. Joidenkin arvioiden mukaan uhrien stigmatisointia tai sivuuttamista ehkäisee se, että naiset ovat miesten rinnalla näkyvä osa puolustusta ja vastarintaa Ukrainassa.

Seksuaalisen väkivallan stigmaa ja sen aiheuttamia traumoja pitää pyrkiä purkamaan aktiivisesti. Tarvitaan resursseja ja tahtoa selvittää rikosten laajuutta sekä laajamittaista tukea siihen, että uhrit saavat apua eivätkä jää yksin. Myös kansainvälistä yhteistyötä on lisättävä sen varmistamiseksi, ettei seksuaalinen väkivalta jää tässä sodassa vaietuksi aseeksi.

Kirjoittaja on HS:n päätoimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide