Puutalo on Helsingin kaupunkisuunnittelun ja ison rahan tiellä

Tuhoamisuhan alla on Kaartin lasaretti, jota halutaan ”kehittää”.

Kaartin lasaretin puutalot ovat purku-uhan alla.

10.5. 14:00

Sanotaan, että se, miten ihminen kohtelee eläintä, kertoo paljon ihmisestä. Samaa voi sanoa rakennusperinnöstä. Sivistynyt ymmärtää, että rakennusperinnön vaaliminen ei ole kaiken vastustamista ja sallii vaurauden, taloudellisen kasvun ja investoinnit. Todisteena tästä ovat upeat vauraat eurooppalaiset kaupungit tai vaikkapa Suomen Rauma.

HS:n Puretut talot -sarja kertoi aikoinaan, miten talo talolta, ”yksittäistapauksina” hävitettiin mitä upeimpia rakennuksia Helsingin keskustasta. Jokainen voi pohtia, mikä merkitys olisi sillä, jos nauhaikkunarivistön sijaan meillä olisi koristeellinen fasadi. Marian sairaalan alueen ainutlaatuinen miljöö haluttiin tuhota, mutta onneksi kaava kaatui oikeudessa.

Niinkin myöhään kuin vuonna 1997 kaupunkisuunnitteluviraston johtaja Paavo Perkkiö ei pitänyt ongelmana Tehtaankatu 40:n viimeisen näyttävän puutalon purkamista. Kaava on aina sama: ensin jätetään rapistumaan, sitten puretaan.

Tehtaankadulta kivenheiton päässä tuhoamisuhan alla on Kaartin lasaretti, jota halutaan ”kehittää”. HS:n uutisen mukaan (25.4.) kortteli ”avautuu kaupunkilaisten käyttöön”.

Avautua-verbi on mielenkiintoinen, juonikas ja vähättelevä tapa ilmaista se, että 1800-luvun puutalot Kalevankadun ja Lönnrotinkadun kulmasta halutaan purkaa. Puutalossa ollut päiväkoti oli muuten myös kaupunkilaisten käytössä.

Paikalle on tulossa nauhaikkunatoimistoja, asia on jo siis ”päätetty”. Talot ovat saaneet rapistua rauhassa.

Kaartin lasaretin osalta ihmetyttää myös, että aluetta on suunniteltu yksityisen sijoittajan kanssa, jolle valtio myi talot. Onko poliittista tai arvokeskustelua käyty siitä, miksi ja kenen suostumuksella rakennukset on tarkoitus hävittää? Kaupungin yleensä hyvin julkisuuden salamavaloissa ja kekkereissä viihtyvä poliittinen johto voisi tulla perustelemaan omilla kasvoillaan julkisuuteen, miksi talot täytyy purkaa.

Uutta saa ja pitää rakentaa, mutta eikö ole mielenkiintoinen ilmiö, että harvaan asutussa Suomessa yhä harvinaisemmaksi käyvä 1800-luvun rakennus on aina kehityksen, vaurauden ja korkeamman sivistyksen jarruna?

Sofia Laukkanen

kulttuuriantropologi, Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide