Ympäristö on varma häviäjä myös Ukrainan sodassa

Pitkäaikaiset sodat synnyttävät ympäristövaurioita, joiden jäljet peittyvät hitaasti. Eläin- ja kasvilajeja voi hävitä lopullisesti.

7.5. 2:00

Ihmisen sodankäynnistä kärsii aina myös luonto. Joukkotuhoaseiden aikakaudella sodan ympäristövaikutukset ovat erityisen pelottavia: ydinaseiden sekä biologisten ja kemiallisten aseiden aiheuttama tuho saattaisi uhata elämää koko planeetalla.

Valtaosa sodista käydään kuitenkin tavanomaisin asein. Pitkäaikaiset sodat synnyttävät ympäristövaurioita, joiden jäljet peittyvät hitaasti. Jugoslavian hajoamissodissa luontoon päätyi köyhdytettyä uraania, raskasmetalleja ja yli sata erilaista myrkkykemikaalia. Pahimmin saastuneilla alueilla elohopeaa oli maassa lätäköittäin. Öljyä kulkeutui Tonavan suistoon saakka.

Amerikkalaissotilaiden Vietnamin metsiin ruiskuttaman kasvimyrkyn tuhot näkyvät luonnossa yhä. Persianlahden sodan vuonna 1991 synnyttämä valtava öljyvuoto aiheutti laajaa vahinkoa alueen herkälle ekosysteemille. Afganistanissa on kuollut paljon ihmisiä myös sodan synnyttämien ilmansaasteiden seurauksena.

Miljoonat ihmiset ovat sotien ja alueellisten konfliktien vuoksi paenneet asuinsijoiltaan. Se on kaventanut luonnonpopulaatioiden elintilaa ja aiheuttanut paikallisia sukupuuttoja.

Suuret maanisäkkäät, kuten antiloopit, elefantit, kirahvit ja virtahevot, ovat kärsineet Afrikan selkkauksissa. Eläimiä kuolee taistelujen aikana, sotilaat metsästävät niitä ravinnokseen, ja sotatoimia rahoitetaan norsunluun ja sarvikuonon sarvien salakaupalla.

Ruandan sisällissodan aikana vuonna 1994 Akageran kansallispuisto avattiin pakolaisille. Sen seurauksena monet paikalliset eläinpopulaatiot hävisivät, joukossa muun muassa hirvi- ja isohevosantilooppi. Noin 70 prosenttia Afrikan villieläinreservaateista on kärsinyt sotatoimista.

Jo sotaan varustautuminen kuluttaa luontoa.

Pommikoneiden ujellus ja sotalaivojen kaikuluotainmelu aiheuttavat eläimille fysiologisia vaurioita ja sekoittavat niiden luontaista käyttäytymistä. Sodissa leviää myös haitallisia vieraslajeja, jotka valloittavat alkuperäislajeilta elintilaa ja heikentävät luonnon monimuotoisuutta.

Jo sotaan varustautuminen kuluttaa luontoa. Sotaharjoitukset synnyttävät ilmastopäästöjä, tuhoavat elinympäristöjä ja synnyttävät kemiallisia saasteita ja melua.

Ukrainassa esiintyy noin 70 000 harvinaista tai kotoperäistä kasvi- ja eläinlajia. Ympäristön tila Ukrainassa ei ollut ennen Venäjän hyökkäyssotaakaan kehuttava, mutta nyt tilanne on heikentynyt entisestään. Sotilastukikohtien, energialaitosten ja kaupunkien pommitukset ovat tuhonneet maaperää ja pohjavesiä, lykänneet ilmaan nokea ja myrkyllisiä kaasuja sekä synnyttäneet suuren määrän ilmastopäästöjä.

Myös Ukrainan ydinvoimaloiden turvallisuus sodan keskellä huolestuttaa. Tiedelehti Naturen haastattelemien asiantuntijoiden mukaan kuitenkin vain tarkkaan harkittu isku suoraan reaktorin sydämeen voisi aiheuttaa vakavan ydinonnettomuuden, harhautunut ohjus ei siihen kykenisi.

Sotien ympäristövaikutuksia on tutkittu hämmästyttävän vähän, vaikka muun muassa Vietnamin ja Persianlahden sotien aiheuttamat ympäristövahingot ovat olleet pitkään esillä.

Kenttätyön vaarat sekä tiedonsaannin ja sota-alueille pääsyn vaikeus lisäävät tutkimustyön haasteellisuutta. Maastossa on usein runsaasti sodanaikaista romua ja maaperässä räjähtämättömiä ammuksia.

Vaurioita on mahdollista tutkia myös takautuvasti. Kerrostumissa säilyvät siitepölyt kertovat kasvipeitteen muutoksista. Hiilipartikkeleista voi kartoittaa palojen lukumäärää, laajuutta ja voimakkuutta. Sedimenttien geokemiallisilla analyyseillä saa käsityksen ympäristömyrkkyjen ja ilmansaasteiden leviämisestä. Sodassa hyödynnettyä teknologiaa – kuten lennokkeja – voitaisiin hyödyntää enemmän myös sodan ympäristövaikutuksien tutkimuksessa.

Jos sodan aiheuttamista ympäristöhaitoista tiedettäisiin enemmän, niitä voitaisiin välttää sotatoimissa. Tuhojen kartoittaminen auttaa myös sotatantereen palauttamisessa luonnontilaan. Ymmärryksen ympäristölle koituvista haitoista soisi osaltaan nostavan sodan aloittamisen kynnystä.

Atte Korhola

Kirjoittaja on ympäristömuutoksen professori Helsingin yliopistossa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide