Senaatintorista ei pidä tehdä puuhamaata

Historiallinen kulttuuriympäristö kärsii, jos sitä kaupallistetaan harkitsemattomasti.

Senaatintorilla on ollut Ukrainaa tukevia mielenosoituksia.

11.5. 14:15

Laura Kolbe toivoi (HS Mielipide 6.5.) Senaatintorille kunnianpalautusta Helsingin ykköstoriksi ja tapahtumatilaksi. Ristiriitaista on se, että Kolbe kaipasi sinne myös joitakin takavuosien tapahtumia, markkinoita ja jättiterassia, jotka kaupunki on jo viisaasti siirtänyt muille aukioille. Parisen vuotta sitten julkaistussa mielipidekirjoituksessa Senaatintoria moitittiin ”autioksi kivierämaaksi”, joka tarvitsee ”piristysruisketta”. Miksi?

Senaatintori on maamme arvokkain aukio ja yksi maailman kauneimmista uusklassismin kauden kaupunkitiloista. Se on verrattavissa Michelangelon suunnittelemaan Campidoglion aukioon, jota Rooman kaupunki vaalii kuin jalokiveä ja jota turistit ihailevat sellaisenaan.

Johan Albrecht Ehrenström ja Carl Ludvig Engel eivät suunnitelleet Senaatintoria torikaupalle vaan valtakunnan juhlavimmaksi vallan aukioksi. Niinpä siellä on pitkään järjestetty myös mielenosoituksia. Viimeksi Senaatintorille kokoontui tuhansia kansalaisia osoittamaan mieltä Ukrainan vapauden puolesta – olin itsekin mukana, ja aukio antoi arvokkaalle tilaisuudelle hienot puitteet.

Mielenosoitukset ja kulkueet ovat osa demokraattista, länsimaista yhteiskuntaamme, ja ne sopivat luontevasti Senaatintorille. Viikkokausien telttaleirit voi kuitenkin osoittaa toisille aukioille. Senaatintorille sopivat esimerkiksi musiikkiesitykset – kuten Kolbekin ehdotti – ja talviajan valotaideteokset, kuten Campidogliolla. Puuhamaata Senaatintorista ei kuitenkaan pidä tehdä.

Empirekeskusta on ainutlaatuinen helmi.

Suurta lumilautailumäkeä Senaatintorille ei enää toivon mukaan pystytetä eikä myöskään kesäajan jättiterassia, jonka koju-, käymälä- ja roskisrivistöt peittivät häiritsevästi ympäröivää empirearkkitehtuuria. Kaupunki siirsi suurterassin Kasarmitorille, johon se paremmin sopii, jos se vielä joskus toteutetaan. Messutapahtumat kojurykelmineen siirrettiin jo aiemmin muualle.

Helsingin empirekeskusta suojeltiin vuonna 1952, ja nyt se ansaitsisi jo paikan Unescon maailmanperintölistalla. Empirekeskusta on ollut aina Helsingin tärkeimpiä matkailunähtävyyksiä. Kannattaa katsoa, miten innokkaasti monet turistit ottavat valokuvia Senaatintorilla.

Aika ajoin empirekeskustaa on uhannut turhan innokas elävöittäminen ja virikkeistäminen. Maailmanpyörä ja parakkimainen merikylpylä tarjoavat tarpeellisia palveluita, mutta sopisivat paremmin vaikkapa Jätkäsaareen, sillä arvokkaan kaupunkirakennustaiteen keskellä ne näyttävät kuokkavierailta. Historiallinen kulttuuriympäristö kärsii, jos sitä kaupallistetaan harkitsemattomasti.

Empirekeskusta on Helsingin vanha kaupunki, jota kannattaa vaalia, kehittää ja markkinoida ainutlaatuisena helmenä niin kaupunkilaisille kuin matkailijoillekin. Lähes neljän vuosisadan mittaista historiaa voitaisiin tuotteistaa kiinnostaviksi tarinoiksi, joilla korttelit, kadut ja aukiot saisivat syvemmän ulottuvuuden ja kaupungin yhteinen, koettu muisti vahvistuisi. Siten tehtäisiin historiaa eläväksi ja ymmärrettäväksi kertomukseksi, joka jatkuu.

Harri Hautajärvi

tekniikan tohtori, arkkitehti SAFA, arkkitehtuurihistorioitsija

Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide