Natossa Suomen on opeteltava puhumaan ydinaseista

Naton ydinasepolitiikka on hyvin pitkäjänteistä, mutta suhde ydinaseisiin voi muuttua, kun Venäjän uhka muuttui.

12.5. 2:00 | Päivitetty 12.5. 6:35

Suomesta tulee Nato-maana osa Naton ydinasepuolustusta, ja Suomessa on opeteltava puhumaan ja tekemään päätöksiä myös ydinaseista.

Naton ydinaseet ovat vahvin pidäke sille, ettei Venäjä hyökkää Nato-maita vastaan. Osalle Nato-jäsenyyden vastustajista juuri ydinaseet ovat kuitenkin syy vastustaa liittymistä.

Suomen Nato-jäsenyysprosessissa ydinaseista on keskusteltu varsin vähän ja maltillisesti. Sen ymmärtää – keskustelua olisi ollut likipitäen mahdoton käydä tähän tilanteeseen nähden poliittisesti mielekkäästi.

Perusasiat tulivat kuitenkin selviksi. Ydinaseita ei tule Suomeen vastoin Suomen tahtoa – ja tuskin tulisi, vaikka Suomi tahtoisi. Puola haluaisi alueelleen amerikkalaisia ydinaseita, muttei saa. Naton jäsenenä Suomi kuitenkin sitoutuu ydinpelotteeseen eikä voisi siten liittyä YK:n ydinkieltosopimukseen. Suomi on pysytellyt sopimuksen ulkopuolella, jottei olisi vaikeuttanut Nato-kumppanuutta.

Ydinaseet ovat koko maapallolle eksistentiaalinen uhka, josta toivottiin päästävän, kun kylmän sodan aikakausi päättyi. Mutta kun suurvaltakamppailu palasi, myös ydinuhka kasvoi.

Ydinaseet ovat poliittinen ase. Ydinasearsenaali ja paikka YK:n turvallisuusneuvostossa ovat olleet Venäjälle suurvalta-aseman takeet.

Venäjä muistutti heti hyökkäyssotansa alussa helmikuussa Nato-maita ydinasearsenaalistaan. Presidentti Vladimir Putin määräsi ydinasejoukot valmiustilaan. Tarkoituksena oli estää Nato-maiden sekaantuminen sotaan.

Juuri nyt Venäjä käy Ukrainassa hyvin vanhanaikaista sotaa. Asiantuntijat kuitenkin arvelevat, että Venäjän huono menestys konventionaalisessa sodassa voi korostaa ydinaseiden merkitystä. Venäjä varmasti yrittää parantaa perinteistä sodankäyntiään, mutta huonosti mennyt sota voi saada Putinin nojaamaan aikaisempaa selvemmin ydinaseuhkaan. Uhkaamalla ydinaseella Venäjä pitää Naton poissa tieltä ja painostaa Ukrainaa.

Jo ydinaseiden liikuttelu paikasta toiseen olisi hyvin vihamielinen teko.

On todennäköistä, että Naton ydinasepelote on niin vahva, ettei Venäjä haasta sitä. Myös pahimpaan pitää silti varautua.

Aiemmin keväällä Venäjän entinen presidentti Dmitri Medvedev varoitti, että Venäjä vastaisi Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyteen tuomalla Itämeren alueelle ydinaseita.

Vaikka Naton ydinasemaiden ydinaseita ei tule Suomeen, Naton sotilassuunnittelussa varauduttaneen siihen, että myös Suomi olisi mukana esimerkiksi suojaamassa Naton ydinaseiden kuljetusta paikasta toiseen.

Natossakin ydinaseet ovat herkkä aihe.

Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon vahvistaa Naton kykyä puolustaa Baltian maita. Venäjä ei voi enää laskea, että se pystyisi miehittämään Baltian nopealla konventionaalisella sodalla. Osa asiantuntijoista arvioi, että ydinuhka voi kasvaa.

Toisaalta voi varsin perustellusti olla myös sitä mieltä, että kun Nato-maiden konventionaalinen puolustuskyky on huomattavasti Venäjän sotilasvoimaa vahvempi, ei edes synny sellaista tilannetta, jossa Venäjä voisi uhkailla ydinaseella.

Natossakin ydinaseet ovat herkkä aihe. Periaatteessa Naton ydinasepolitiikka on hyvin pitkäjänteistä, mutta suhde ydinaseisiin voi muuttua, kun Venäjän uhka muuttui.

Esimerkiksi Saksa ei enää emmi sitä, pysyvätkö amerikkalaiset ydinpommit Saksassa. Muutoksesta kertoo se, että Saksa ostaa F-35-hävittäjiä, joita tarvitaan ydinpommien liikutteluun.

Naton jäsenenä Suomi joutuu tekemään päätöksiä myös Naton ydinpelotteesta. Aiheen painosta kertoo se, että vaikka Suomi pääsee jo jäsenyysprosessin aikana valtaosaan Naton kokouksista, ydinaseiden suunnitteluryhmän kokouksiin ovi aukeaa vasta, kun jäsenyys on sinetöity lopullisesti.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide