Työterveyshuolto pitää liittää osaksi perusterveyspalveluja

Työntekijä voisi valita joko työterveyshuollon palvelun tai listautumisen hyvinvointialueen omalääkärille, mutta ei molempia.

13.5. 2:00

Suomen terveyspalveluiden ydinongelma on peruspalveluiden huono saavutettavuus ja hoidon jatkuvuuden puute. Näiden ongelmien ratkaisu edellyttää voimavarojen lisäämistä ja omalääkärijärjestelmän rakentamista. Nopea kehitys saadaan aikaan, jos myös työterveyshuollon yleislääkäritasoinen sairaanhoito integroidaan osaksi kansallista terveyspalvelua.

Aikoinaan työterveyshuoltolain tavoite oli velvoittaa kaikki työnantajat järjestämään työstä aiheutuvien sairauksien ehkäisyn edellyttämät työterveyshuollon palvelut. Tämä on työterveyshuollon terve ydin. Tavoite on saavutettu erinomaisesti.

Kun työterveyshuoltolakia valmisteltiin, ei haluttu lopettaa joidenkin työnantajien pienimuotoisesti järjestämää tavanomaista sairaanhoitoa. Valmistelussa ei suunniteltu, että se laajenisi silloisesta tasostaan. Kansanterveyslain ripeä kehittäminen näytti pian tarjoavan nopean hoitoon pääsyn ja hoidon jatkuvuuden koko väestölle. Valtion ohjaus oli voimakasta: hallitus ja eduskunta päättivät terveydenhuollon voimavaroista ja niiden kohdentamisesta. Perusterveydenhuollon kehitys näytti turvatulta.

Valtion ohjaus kuitenkin muuttui dramaattisesti 1990-luvulla. Hallitus ja eduskunta poistivat valtiolta kaikki mahdollisuudet ohjata terveydenhuollon valtakunnallista kehitystä. Päätösvalta siirrettiin kunnille ja kuntayhtymille, joita oli yhteensä lähes neljäsataa. Oli etukäteen ilmeistä, että näin monen toimijan osaoptimoidessa toimintaansa ei voinut syntyä tasapainoista kokonaisuutta. Käytännössä kaikki uudet lääkärit ja muut ammattilaiset ohjautuivatkin erikoissairaanhoitoon ja työterveyshuoltoon.

Kun perusterveydenhuolto jäi näivettymään, työterveyspalveluihin sisältyvä sairaanhoito alkoi jatkuvasti laajentua. Työnantajat olivat valmiita panostamaan palveluihin saadakseen työntekijät nopeasti työhön. Työntekijät puolestaan ottivat tarjotut maksuttomat palvelut mielellään käyttöön. Hoitoon pääsee nopeasti ja hoidon jatkuvuuskin on kohtalaista.

Niinpä meillä on toimiva erikoissairaanhoito ja työssä käyviä palveleva hyvä ja maksuton sairaanhoito. Yli kolme miljoonaa lasta, nuorta, työtöntä ja eläkeläistä taistelee perusterveydenhuollon niukoista resursseista pitkissä jonoissa, eikä sairaanhoidossa ole minkäänlaista jatkuvuutta. Kansainvälisissä vertailuissa tämä näkyy poikkeuksellisen suurena terveyspalveluiden käytön epätasa-arvona.

Perusterveydenhuolto jäi näivettymään.

Toteutuessaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus luo edellytykset tämän epätasa-arvon korjaamiselle. Valtion ohjausmahdollisuus voimavarojen kohdentamiseen palaa, joskin paljon jää hyvinvointialueiden onnistumisen varaan. Tarvitaan omalääkärijärjestelmä. Sen olennainen osa on potilaiden jako eli listaus omalääkärille. Työssä käyvät eivät voisi sekä saada sairaanhoitoa työterveyshuollossa että listautua omalääkärille.

Työterveyshuollon yleissairaanhoitoa on vaikea noin vain siirtää omalääkäreille. Syinä ovat nykyisen työterveyshuollon hyvät puolet, rahoitus ja työmarkkinajärjestöjen tuki sekä perusterveydenhuollon resurssipula.

Sen sijaan työterveyshuollon yleissairaanhoito voitaisiin liittää osaksi kansallista terveydenhuoltoa. Työnantaja voisi jatkossakin järjestää yleissairauksien hoitoa työntekijöilleen. Sairaanhoidon tulisi olla kattavuudeltaan omalääkärin sairaanhoidon tasoista. Työntekijä voisi valita joko työterveyshuollon palvelun tai listautumisen hyvinvointialueen omalääkärille, mutta ei molempia.

Työterveyshuolto voisi käyttää hyvinvointialueiden kuvantamis- ja laboratoriopalveluita sekä erikoislääkäreiden konsultaatioita. Työterveyslääkäreiden tulisi myös osallistua perusterveydenhuollon päivystykseen. Työterveyshuolto pitäisi liittää kiinteästi muun terveydenhuollon palveluihin, informaatioon ja tietojärjestelmiin.

Näin voitaisiin nopeasti ja perusterveydenhuollon voimavaroja kohtuullisesti lisäämällä turvata helposti saavutettava ja hoidon jatkuvuuden varmistava sairaanhoito koko väestölle.

Kari Puro

Kirjoittaja on lääketieteen ja kirurgian tohtori, sosiaali- ja terveysministeriön entinen kansliapäällikkö ja Ilmarisen entinen toimitusjohtaja.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide