Voiko hoitotahdolla esittää kuolinapupyynnön?

Pidän ongelmallisena sitä, että voisimme ennakkoon määritellä halumme kuolla, vaikka mitään tietoa sairaudesta tai sen etenemisestä ei ole.

7.7. 2:00

Kuolinavun saaminen voisi olla mahdollista ennakoimalla tuleva oma tilanteensa hoitotahdossaan. Tai tässä tapauksessa eutanasiatahdossaan. Tulisiko ennakoivaa autonomista kuolinapupyyntöä noudattaa, kun henkilö ei enää ole päätöskykyinen? Näin esimerkiksi etenevää dementoivaa sairautta poteva saattaisi tehdä eutanasiatahdon, missä hän ilmaisee halunsa saada kuolinapua kognitiivisten kykyjensä hävittyä. Kuolinapu olisi siten mahdollista toteuttaa, vaikka henkilö ei enää kuolemansa hetkellä olisi päätöskykyinen.

Nojautuminen ensisijaisesti henkilön itsemääräämisoikeuteen tarkoittaisi ennakoivan henkilökohtaisen päätöksen hyväksymistä. Tämän tekee ongelmalliseksi koko itsemääräämisen käsite; onko henkilö menetettyään päätöksentekokykynsä se sama henkilö, joka teki ennakoivan kuolinapupyynnön? Toisaalta ongelmallista on myös se, missä vaiheessa henkilön kyky tehdä päätöksiään saavuttaa hyväksyttävän minimin. Mihin saakka uskomme henkilön aidosti ajattelevan haluavansa kuolla?

Onko niin, että aiemmat arvot, uskomukset ja preferenssit katoavat ja niiden tilalle muodostuvat uudenlaiset elämänlaatuun vaikuttavat tekijät? Onko mahdollista, että ihminen muuttuu kognitiivisten kykyjen hävitessä kaventuneeseen elämäänsä tyytyväiseksi? Kärsimys katoaa ja tilalle tulee iloinen välinpitämättömyys tai muutoin muuttunut koettu todellisuus.

Kanadassa tuli maaliskuussa 2021 voimaan laki, jonka mukaan ne henkilöt, jotka täyttävät kuolinavun kriteerit, mutta ovat vaarassa menettää päätöksentekokykynsä ennen sen toteuttamista, voivat kirjallisesti luopua vaateesta vielä kuolinhetkellä olla kykeneviä esittämään kuolintoiveensa.

Nähdäkseni on eri asia yleisesti hoitotahdolla esittää kuolintoiveensa tai jo kuolinapuprosessiin lähteneiden ihmisten oikeudella välttyä siltä, että viime hetken päätöksentekokyvyttömyys estäisi kuolinavun saamisen. Käytännössä jälkimmäinen tarkoittaa, ettei kuolinapua annettaessa viime minuuteilla ole välttämätöntä kyetä sanomaan, että antaa mennä – mikäli siis on itse ennakkoon halunnut luopua tästä velvoitteesta.

Pidän ongelmallisena sitä, että voisimme ennakkoon määritellä halumme kuolla, vaikka mitään tietoa sairaudesta tai sen etenemisestä ei ole. Tämä koskee muun muassa dementoivia sairauksia. Alankomaissa lääkärit näkivät ongelmallisemmaksi toteuttaa myöhäisen kuin varhaisen vaiheen dementiaa sairastavien kuolinavun. Päätöksentekokyvyn heiketessä on vaikeampaa varmistaa henkilön oma senhetkinen toive.

Vaatimus siitä, että loppuun saakka kykenee toistamaan halunsa kuolla, saattaa sen sijaan olla kohtuuton. Osalla kuolevia ihmisiä kyky päätösten tekemiseen heikkenee ennen kuoleman hetkeä. Jos halu kuolla ja sen edellytykset ovat olleet jo aiemmin tiedossa, ihminen voisi ilmaista, ettei hieman ennen kuoleman tuloa ole tarpeen vielä kerran kysyä: Oletko vieläkin sitä mieltä?

Juha Hänninen

puheenjohtaja, Oikeus arvokkaaseen kuolemaan ry

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide