Sukupuoltaan pohtivalle lapselle pitää antaa kasvurauha

Sukupuoli-identiteettiä tai seksuaalisuutta ei pysty manipuloimaan eikä ohjaamaan toivottuun suuntaan, koska se on sisäsyntyistä.

17.5. 2:00

Olen törmännyt usein siihen, että lapsille toivotaan kasvurauhaa tarkoittaen, että niin sanotuista sateenkaariasioista ei pidä puhua lapsille mitään. Toinen aika yleinen mielipide on, että lapset eivät koe tarvetta ”vaihtaa sukupuolta” vaan vanhemmat manipuloivat lapsensa uskomaan niin.

Näiden mielipiteiden taustalla voi olla omien huonojen kokemusten lisäksi väärää tietoa. Asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä auttaa lasta hahmottamaan maailmaa ja omaa paikkaansa siinä.

Jo lapsena voi huomata, että viehättyy enemmän oman sukupuolen edustajista tai tuntee kuuluvansa eri sukupuoleen kuin mihin syntymässä on määritetty.

Jos näille tuntemuksille ei ole olemassa minkäänlaista samaistumispintaa tai sanoja eikä tutun aikuisen kanssa pysty keskustelemaan, lapsi kokee itsensä perustavalla tavalla vääränlaiseksi ja kelpaamattomaksi. Asioiden salailu ja hiljaiseksi hyssyttely tuottaa tuskaa ja häpeää, ei kasvurauhaa.

Lapsen kasvurauha on äärimmäisen tärkeä asia. On tunnistettava, milloin lapsen identiteettiä rakennetaan ja milloin sitä rikotaan. Asiallinen ikätasoinen tieto ei koskaan riko lasta. Vanhemman ja läheisten tuki, hyväksyntä ja keskusteluyhteys suovat kasvurauhan myös niille lapsille, jotka pohtivat sukupuoltaan tai seksuaalisuuttaan.

Sukupuoli-identiteettiä tai seksuaalisuutta ei pysty manipuloimaan eikä ohjaamaan toivottuun suuntaan, koska se on sisäsyntyistä. Siksi heteroseksuaalisuuteen tai cis-sukupuolisuuteen ohjaava kasvatus ei tuo kasvurauhaa.

Suomalainen yhteiskunta on täynnä transfobiaa.

Transihmisyys ei ole häiriö tai sairaus, vaan kuuluu luonnolliseen ihmisyyden kirjoon. Transihmiset ovat meidän naapureitamme, työ- tai koulukavereitamme, sukulaisiamme ja ystäviämme. He liikkuvat samoissa busseissa ja junissa sekä osallistuvat samoihin tapahtumiin.

Suomalainen yhteiskunta on täynnä transfobiaa, jota ei ehkä huomaa ennen kuin kokee sen omissa nahoissaan tai läheisen kautta. Näemme transihmisiä pilkkaavia elokuvia ja kuulemme heitä pilkkaavia vitsejä. Luemme mielipidekirjoituksia lapsiaan manipuloivista vanhemmista. Luemme somesta mielipiteitä, joiden mukaan sukupuolineutraalius on mennyt liian pitkälle, ja kolumneja siitä, että kyllähän se sukupuolensa korjannut transnainen on kuitenkin mies ja kuuluu miesten pukuhuoneisiin ja miesten urheiluun.

Oletteko ajatelleet, mitä kaikki tämä tarkoittaa niille nuorille, jotka pohtivat sukupuoltansa? He näkevät, he lukevat. Onko heillä ihan samat eväät elämään tässä yhteiskunnassa kuin muilla?

Ihmisoikeusjärjestö Seta kehottaa olemaan rohkea tänään kansainvälisenä homo- ja transfobian vastaisena päivänä. Minä haluan olla rohkea ja puhua transfobiaa ja syrjintää vastaan, koska haluan rakentaa lapselleni parempaa maailmaa, sellaista, jossa hänkin uskaltaa unelmoida omannäköisestä ja onnellisesta elämästä. Tulethan sinäkin mukaan? Puutu homo- ja transfobiaan. Ole rohkea.

Anne Majaneva

varapuheenjohtaja, Translasten ja -nuorten perheet ry

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide