Venäjä häviää fossiilisotansa yhtenäiselle Euroopalle

Vladimir Putin iski Ukrainaan nyt, koska kymmenen vuoden kuluttua Eurooppa ei olisi enää ollut Venäjän energialieassa.

21.5. 2:00 | Päivitetty 21.5. 6:49

Ukrainassa käynnissä olevan kansanmurhan ohella maailman huomio on kiinnittynyt Vladimir Putinin sotakonetta voitelevaan energiaan. Fossiiliset polttoaineet kytkeytyvät laajemminkin Venäjän väkivaltaan.

Putinin kauden alkuvuosina turvallisuusviranomaiset kaappasivat öljy- ja kaasuteollisuuden haltuunsa. Se on mahdollistanut öljyrahan kanavoimisen harvainvaltaiselle järjestelmälle yhteiskunnan kehittämisen sijaan.

Varallisuus on jakautunut äärimmäisen epäoikeudenmukaisesti: 60 prosenttia venäläisten varallisuudesta on maan rikkaimman prosentin hallussa. Valtion menoista kolmannes menee väkivaltakoneistoon eli sotateollisuuteen, armeijalle, turvallisuusjoukoille ja poliisille. Öljyrahalla on tuettu konservatiivisia voimia ja toteutettu hybridioperaatioita lännessä.

Venäjä käy kolonialistista sotaansa demokratiaa vastaan, mutta kyseessä on myös materiaalis-ekologinen taistelu. Historioitsija Timothy Snyderin sanoin Putinin Venäjä on siirtynyt maan historiallista suuruutta korostavan ”ikuisuuden politiikan” kautta ”katastrofin politiikkaan”.

Ukrainalaisten ihmisten sekä maan viljatuotannon ja ympäristön tuhoamisen lisäksi isovenäläinen diktatuuri pyrkii väkivalloin hidastamaan ilmastotoimia. Ilmasto tuhoutukoon, kunhan muut kärsivät enemmän.

Putin iski Ukrainaan nyt, koska kymmenen vuoden kuluttua Eurooppa ei olisi enää ollut Venäjän energialieassa. Öljyvaltio Venäjä haluaa tuhota sopimuspohjaisen kansainvälisen järjestelmän ja siirtää fossiilitalouden viimeistä käyttöpäivää.

Euroopan pyristely irti Venäjän energiasta on tuskallisen hidasta. Ennen helmikuuta 2022 Euroopassa ei nähty energian valtaa koko laajuudessaan. Nojattiin sokeasti utopiaan rauhan takaavasta keskinäisriippuvuudesta. Putinin Venäjän fiksaatiota imperialismiin ei otettu huomioon, koska väkivallan tie oli kansantaloudellisesti järjetön ratkaisu. Energiateollisuutta pidettiin renkinä, mutta Euroopan viehtymys halpaan venäläiseen energiaan tekikin siitä isännän.

Tämän harhan turvin Venäjä voi nyt käydä kallista sotaansa. Mitä pidempään Euroopan irtaantuminen Venäjän öljystä ja kaasusta kestää, sitä varmemmin Venäjä voi jatkaa sotimista ja suunnata öljyvirtansa muualle.

Väkivallan tie oli kansantaloudellisesti järjetön ratkaisu.

Venäjä tulee nyt eristää maailmantaloudesta maksimaalisesti, ja fossiilienergiaa koskevat teknologiapakotteet tulee jättää voimaan sodan jälkeenkin. Muuten öljy toimii sytykkeenä taas uudelle väkivallalle.

Kauppa uusiutuvan energian materiaalien ja teknologian osalta tulisi avata, jos Ukrainassa päädytään maan itsenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden takaavaan rauhaan. Venäjällä on merkittävät aurinko- ja tuulivoimaloissa sekä akuissa vaadittavien maametallien varannot, joiden hyödyntäminen tukee niin maailman kuin Venäjänkin energiamurrosta.

Venäjä laskee sen varaan, ettei kallistuvan energian nostattamaa inflaatiota uskalleta päästää laukkaamaan sisäisesti jakautuneessa Euroopassa. Ääriajattelun nousu on todellinen uhka. Siksi tarvitaan järkevää veropolitiikkaa, jolla tuetaan oikeudenmukaista energiasiirtymää, kannustetaan energiansäästöön ja lisätään uusiutuvan energian käyttöä.

Eurooppalaisille pitää kertoa, miksi hinnat nousevat ja miksi joudutaan kiristämään vyötä. Lähiaikoina keskeistä on alleviivata, että taloudelle aiheutuvia haittoja sietämällä turvataan vapautta ja demokratiaa.

Alkuvaiheessa irtautuminen Venäjän energiasta todennäköisesti kasvattaa energiantuotannon ympäristövaikutuksia. Siksi energiansäästön merkitystä tulee korostaa valistamisen keinoin ja tehdä se kannustavaksi liikenteessä ja lämmityksessä.

Ponnistelu niukkuuden oloissa maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti. Nopea irtautuminen venäläisestä energiasta tukahduttaa Putinin sotakonetta, tukee ilmastonmuutoksen vastaista taistelua sekä lisää Euroopan energiaturvallisuutta ja geopoliittista liikkumatilaa. Näin luodaan pohja uudelle menestyvälle taloudelle.

Veli-Pekka Tynkkynen

Kirjoittaja on Venäjän ympäristöpolitiikan professori Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide