Suomessa alkoi suuri alaskirjausten aika

Venäjän Ukrainassa aloittama sota muutti hetkessä poliittisia ja taloudellisia omaisuuseriä mädiksi.

26.5. 2:00 | Päivitetty 26.5. 7:18

Yritystaloudessa alaskirjaus tarkoittaa sitä, että jokin omaisuuserä nollataan kokonaan tai osittain yrityksen taseessa. Taseeseen on alun perin kirjattu hankittu omistus, jota on pidetty arvokkaana ja jolla on ollut ehkä tarkoitus saada voittoa myöhemmin. Kun alaskirjaus on tehty, on jouduttu tunnustamaan, että pieleen meni – arvio oli väärä, omaisuuserä mätäni, voittoa ei tule.

Suomi on elänyt pari kuukautta suurta alaskirjausten aikaa sekä taloudessa että politiikassa. Venäjän Ukrainassa aloittama sota muutti hetkessä poliittisia ja taloudellisia omaisuuseriä mädiksi.

Suomalaisista yrityksistä suurimmat alaskirjaukset tehnee Fortum. Se kirjasi jo alas omistuksensa Fennovoiman ydinvoimalaprojektissa Hanhikivellä. Fortumilla on tyttärensä Uniperin kautta omistuksia Venäjällä viiden miljardin euron arvosta. Yhtiö kertoi tekevänsä parin miljardin alaskirjaukset. Lisää on tulossa.

Moni muukin yritys on kokenut saman. Yli kaiken kohtuuden Venäjä-riskiä ottanut Nokian Renkaat sitkuttelee vielä Venäjällä. Todellisuudessa on vain ajan kysymys, milloin yhtiö tulee itämarkkinoilta pois maitojunassa.

Yhtälö on aika yksinkertainen. Jos myyt Venäjällä, et myy enää lännessä. Pakotteet purevat ja Venäjän aloittama teurastus Ukrainassa herkisti länsimaiden kuluttajat. Moni piensijoittaja on joutunut tarkistamaan sijoitustensa arvoa, jos salkussa on ollut Venäjän markkinoista lihoneita yhtiöitä.

Alaskirjauksia tulee myös politiikassa. Suomessa johtaviin asemiin hankkiuduttiin vuosikymmenien ajan erityisesti ulkopolitiikan näytöillä, ja näistä näytöistä arvokkaimmat liittyivät Suomen Venäjän-suhteisiin.

Asemiin hakeutuvan poliitikon oli osattava vaieta oikealla hetkellä. Ja kun hänen tuli aika avata suunsa, hänen oli lausuttava oikein mantra Nato-optiosta. Oikeakielisyyteen kuului sekin, että Venäjän uhka oli ”ongelma Itämeren turvallisuusympäristössä”. Hänen kuului myös katsoa sivuun, kun energiakaupan kytkökset Venäjän ulkopoliittisiin intresseihin tulivat näkyviin. Fennovoiman ilmiselvä yhteys Venäjän etuihin kuului kiistää, ja Nord Stream 2 -kaasuputki oli nähtävä vain puhtaana bisneksenä.

Johtavia suomalaisia poliitikkoja ja heidän avustajiaan hakeutui tehtäviin Venäjän intressipiiriin kuuluvissa venäläisyhtiöissä, eikä diilejä oligarkkien kanssa pidetty mitenkään kummallisina.

Jälkisuomettuneisuus oli poliittinen investointi, jolla yritettiin kasvattaa tai ylläpitää poliittisen omaisuuserän arvoa. Sitä oli tarkoitus käyttää uusiin tehtäviin hakeuduttaessa tai oman poliittisen perinnön pesämunana, henkisenä omaisuutena, jota esitellään muistelmissa.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti tilanteen. Kuten presidentti Sauli Niinistö kuvaili: naamiot putosivat. Venäjän teot nyt ja menneisyydessä näkyivät yhtäkkiä selvinä. Venäjä-riski laukesi niin taloudessa kuin politiikassakin.

Kun valokeila osui Venäjään, se valaisi myös ne suomalaiset poliitikot, jotka olivat tasearvoaan Venäjän-suhteillaan kasvattaneet.

Venäjän teot näkyivät yhtäkkiä selvinä.

Politiikassa yhä mukana olevat yrittävät vetäytyä tilinpäätöksen hetkellä sivummas. Nykyiset päättäjät kuvailevat puolustuspuheissaan, että aiemmat investoinnit olivatkin onnettomia sattumia, muiden aiheuttamia virheitä tai ne edustivat maan tapaa. Koko poliittisen alaskirjauksen prosessi on kuulemma vain ikävää kaivelua ja turhaa jälkiviisautta. Entiset päättäjät muistuttavat kerkeästi niistä hetkistä, kun he olivat ajoissa kriittisiä Venäjän teoille.

Suurimmat alaskirjaukset tekevät ne, jotka Venäjä-riskiä eniten ottivat – aivan kuten yritysmaailmassa. Riskistä ajoissa varoittaneet yrittävät nyt kasvattaa taseensa arvoa sillä, että he varoittivat.

Alaskirjaus on sekä yrityksille että näköjään myös poliitikoille jonkinlainen puhdistautumisen riitti. Monet poliitikot vaikuttavat hyvin huojentuneilta, kun he voivat lopulta sanoa suoraan haastatteluissa ja eduskunnan täysistunnossa, mitä he Venäjästä ajattelevat – tai ovat oikeasti ehkä aina ajatelleetkin, mutta viisaina investoijina jättäneet sanomatta.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide