Kun sosiaalinen media uuvuttaa, toisten ihmisten seura auttaa

Sosiaalisen median antama kuva on usein vino. Tavallinen arki ääripäiden välissä saattaa unohtua liiankin helposti.

31.5. 2:00 | Päivitetty 31.5. 6:45

Yksi saksalaisen filosofian lahjoista maailmalle on ajatus ajan hengestä, Zeitgeistista. Sillä tarkoitetaan ajan erityistä ilmapiiriä, joka koskettaa meitä kaikkia, vaikka sitä on välillä vaikea huomata.

Usein ajan hengen huomaakin vasta jälkeenpäin, kun se on jo haihtunut.

Nyt ei kuitenkaan tarvitse olla kummoinenkaan oraakkeli nähdäkseen, että aikamme henkeä ovat ahdistus ja aggressio. Koronaviruspandemia ja sota ahdistavat, mutta myös verkkomediat ja erityisesti sosiaalinen media elävät villejä alkuvuosiaan.

Uudet mediat herättävät yleensä huolta: pyhimysten kuvat kirkon seinällä, painetut traktaatit, televisioviihde ja paikallisradiotkin ovat olleet kaikki aikanaan pelättyjä ja paheksuttuja. Siksi en ole niin huolissani sosiaalisesta mediasta: sääntely ja tuotteistaminen kesyttävät sen aikanaan, ja häröily painuu sivuosaan.

Vaikka sosiaalinen media ei tuhoaisi sivilisaatiota, sen käyttöä kannattaa opetella. Verkko ja some eivät ole sinänsä pahoja – ne voivat olla ihan hyvä keino päästä yhteyteen muiden kanssa ja purkaa ikäviäkin tunteita.

Mutta liika on liikaa. Monet tutkimukset osoittavat, että liiallinen sosiaalisen median seuraaminen vähentää onnellisuutta ja unen laatua, heikentää työkykyä sekä lisää ahdistusta ja masennusta.

Kun ajan henki on kiihtynyt, some kierrättää ja vahvistaa vihaa ja ärtymystä. Tunteita on helppo purkaa oman tietokoneen äärellä.

Aikanaan häröily painuu sivuosaan.

Someriippuvuus muistuttaa peliriippuvuutta: olo ilman kännykkää on levoton, puhelin on tyynyn vieressä nukkuessakin, siihen uppoutuu huomaamatta, ja sitä tulee tarkistettua pakonomaisesti uuden tunnepiikin toivossa. Kun tarjolla on jatkuvasti suuria uutisia, pandemia ja sotaa, ne myös koukuttavat.

Uupumusta aiheuttaa tiedon määrä, aina uudet käänteet. Toisaalta monia rasittaa somepostausten poseeraus: toisten upea ja ihana elämä ahdistaa, kun oma arki tuntuu mitäänsanomattoman harmaalta. Ja rasittavaa on myös trollaus – sanasota, jossa ärhennellään, tuomitaan ja kiusataan.

Miten tätä ajan henkeä voisi hallita? Tutkimme Anu Harjun kanssa journalisteja, jotka seuraavat työnsä puolesta verkkomedioita ja ovat paljon sosiaalisessa mediassa. Miten he ovat onnistuneet taklaamaan somen kielteisiä vaikutuksia?

Vinkit olivat pääosin yksinkertaisia. Sosiaalista mediaa ei pidä päästää niskan päälle arjessa. Kannattaa miettiä etukäteen omat aikataulut ja lukea viestejä vain silloin kuin se itselle sopii, ei jatkuvasti seuraten ja muihin reagoiden. Häiriköt voi blokata ja ikävät viestit voi antaa työtovereiden tai kavereiden siivottaviksi. Keskusteluihin ei kannata osallistua tunnekuohussa.

Onnistumisen kokemuksista korostui yksi, joka nousi yli muiden: toiset ihmiset. Jos sosiaalinen media uuvuttaa tai ahdistaa, kannattaa lähteä koneen ääreltä ja tavata muita ihmisiä – olivatpa he sitten ystäviä, tuttuja, perhettä tai työkavereita. Työpaikalla työkaverit ja pomot ovat tärkeitä. Harrastus, jossa näkee uusia ihmisiä, voi auttaa. Tarvittaessa voi myös etsiä terapiaa tai ammattilaisen keskusteluapua.

Ehkä toiset ihmiset auttavat, koska sosiaalisen median kuva ihmisistä on usein vino. Hyvin pieni joukko ihmisiä voi ylläpitää vihaista tunnelmaa. Toisaalta monet postaavat huippuhetkistään.

Ääripäiden välissä on kuitenkin tavallinen arki, joka hallitsee meidän kaikkien ja myös innokkaiden somettajien elämää. Sen arvon huomaa parhaiten tapaamalla kohtalotovereitaan: ihmisiä, joiden elämä ei ole sen upeampaa ja ihmeellisempää kuin ennenkään, mutta joita on siitä huolimatta ja usein myös juuri siksi kiva nähdä.

Kirjoittaja on viestinnän professori Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide