Peruskoulun tuntijako ei mahdollista riittävän hyvää ruotsin kielen opetusta

On tärkeää, että kielen opetusta antaa mahdollisimman hyvin koulutettu ja pätevä opettaja.

Kieltä opettamaan tarvitaan kieltä osaava ja pätevä kielenopettaja.

3.6. 2:00

Ruotsin kielen lehtori Katja Kurki (HS Mielipide 29.5.) toi esille huolen ruotsin kielen opetuksen tilasta. Hän peräänkuulutti lisää ruotsin kielen oppitunteja yläkouluun.

Peruskoulun oppiaineiden välistä tuntijakoa ja sen käytännön toteutusta vähemmän tunteville haluan vielä korostaa kahta seikkaa.

Ruotsin kielen osuus peruskoulun nykyisestä tuntijaosta on kuusi vuosiviikkotuntia, joista kaksi toteutetaan alakoulussa. Usein kuudennella luokalla, jolloin ruotsia opiskellaan kaksi tuntia viikossa. Sekään ei ole turhan paljon, kun kysymyksessä on oppiaine, jossa olennainen osa oppimista on toisto, kielen kohtaaminen ja sen käyttäminen eri tavoin ja eri tilanteissa mahdollisimman usein.

Yläkoulun kolmelle vuodelle jää siis yhteensä neljä vuosiviikkotuntia aikaisemman kuuden sijaan. Voi vain kuvitella niin opettajan kuin opetusjärjestelyistä vastaavan rehtorinkin mahdottomalta tuntuvaa haastetta: Miten sijoittaa lukujärjestykseen neljä tuntia kolmen vuoden ajalle, jotta opiskelussa säilyisi jonkinlainen jatkumo? Ja miten saavuttaa opiskelulle opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet, jos ja kun ainetta opiskellaan keskitetysti esimerkiksi puoli vuotta kaksi tuntia viikossa ja seuraavana vuonna samoin, pahimmassa tapauksessa vuoden tauon jälkeen?

Omalla kielenopettajan ja rehtorin kokemuksellani sanoisin, että ovat käytännön toteutus ja opettajan pedagogiset taidot kuinka hyvät tahansa, nykyinen tuntijako ei mahdollista ruotsin kielen opetuksen tavoitteiden saavuttamista, oppilaiden opiskelumotivaation säilymisestä puhumattakaan.

Voi vain kuvitella opettajan ja rehtorin mahdottomalta tuntuvaa haastetta.

Toinen seikka, jonka haluan tuoda esille, on alakoulussa ruotsia opettavien osaaminen. Itsekin muinoin alakoulussa vierasta kieltä opettaneena pidän tärkeänä, että kielen opetusta antaa mahdollisimman hyvin koulutettu ja pätevä opettaja. Käytännössä näin ei välttämättä ole, vaan eri syistä johtuen opetuksesta voi huolehtia luokanopettaja ilman varsinaista kielenopettajan koulutusta.

Ovat syyt mitkä tahansa – vaikeudet löytää ruotsinopettajaa pienelle tuntimäärälle, lisätuntien saaminen luokanopettajalle tai muu syy –, nämä eivät poista sitä tosiasiaa, että kieltä opettamaan tarvitaan kieltä osaava ja pätevä kielenopettaja. Kansallinen koulutuksen arviointiryhmä tutki vuosina 2016–2017, ketkä ruotsia opettavat ja millaisen koulutuksen he ovat saaneet. Sen puheenjohtajana toiminut Oulun yliopiston pohjoismaisten kielten professori Paula Rossi totesi:

”Luokanopettajaopiskelijoista aika moni luulee, että he selviävät sillä heikommallakin ruotsin kielen taidolla. Eihän se näin itse asiassa ole, kun alakoulussahan pitäisi olla todella hyvä kielitaito. Siellä pitäisi osata ääntää, koska sieltähän se lähtee se malli ja oppiminen. Ja kun siellä leikitään ja lauletaan, niin ei sitä kovin huonolla kielitaidolla pysty tekemään.”

Arvioinnissa kävi ilmi, että kolmasosa koulutuksen järjestäjistä panostaa päteviin opettajiin ja on linjannut, että jatkossa opettajiksi valitaan ensisijaisesti muodollisen kelpoisuuden lisäksi myös ruotsin opettamiseen pätevyyden hankkineita opettajia. Arviointi tehtiin viitisen vuotta sitten. Sopiikin toivoa, että mainittu kuntien linjaus on tänä aikana toteutunut laajemminkin. Se, että jatkossa alakoulun ruotsin opetusta antavat kieleen sinänsä ja sen opettamiseen hyvin perehtyneet henkilöt, on sitä opiskelevien etu ja oikeus.

Heljä Nummela

kieltenopettaja, rehtori, eläkkeellä, Jyväskylä

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide