Tasa-arvoinen vanhemmuus vaatii vanhempien välistä yhteistyötä

Keskeistä on, luottavatko vanhemmat toisiinsa, antavatko he toisilleen tilaa ja tukevatko he toisiaan.

6.8. 2:00 | Päivitetty 6.8. 13:36

Suomalaiset vanhemmat haluavat perhe-elämältään tasa-arvoa. Kun tätä kohti pyritään, vanhemmuuden vastuiden jakamisen lisäksi on kiinnitettävä huomiota vanhempien väliseen yhteistyöhön: molempien vanhempien sitoutumiseen lapsen hoivaan ja kasvatukseen sekä siihen, että vanhemmat tukevat ja arvostavat toisiaan vanhempina. Vanhempien välisen yhteistyön eli yhteisvanhemmuuden tukeminen on tärkeä keino tasa-arvon saavuttamiseksi, mutta toistaiseksi sitä on hyödynnetty vähän.

Tasa-arvon toteutuminen vaatii vanhempien välistä yhteistyötä ja neuvottelua. Julkinen keskustelu vanhemmuudesta on usein kapeaa: se keskittyy kotitöiden, hoivavastuiden ja perhevapaiden jakamiseen vanhempien välillä. Tarkastelun laajentaminen jaetusta vanhemmuudesta yhteisvanhemmuuteen korostaa lasta kasvattavien aikuisten välisen yhteistyön merkitystä tasa-arvon rakentumisessa. Toimiva yhteistyö toimii kasvualustana myös perhevapaiden tasapuoliselle käyttämiselle suomalaisperheissä.

Keskeistä on, tukevatko vanhemmat toisiaan silloin, kun toisella on voimat vähissä, luottavatko vanhemmat toisiinsa ja antavatko he toisilleen tilaa. Tärkeää on myös se, pystyvätkö vanhemmat keskustelemaan lasten kasvatuksesta ja löytämään siinä yksimielisyyden. Kansainvälinen tutkimus yhteisvanhemmuudesta osoittaa, että hyvin toimiessaan vanhempien välinen yhteistyö tukee paitsi tasa-arvoa ja työn ja perheen yhteensovittamista myös molempien vanhempien sekä lapsen hyvinvointia.

Suomalaiset esikoisvanhemmat toivovat tuoreen tutkimuksen mukaan yhteistyöltään tasa-arvoisuutta ja -puolisuutta joustavasti. Molemmat vanhemmat haluavat muodostaa suhteen lapseen, eivätkä vanhemmat pidä tärkeänä roolijakoa sukupuolen mukaan vaan yksilöllisemmin.

Vanhemmat ovat tietoisia siitä, että matkalla hyvään yhteisvanhemmuuteen voi olla esteitä. Heidän on ehkä karistettava omien vanhempiensa antamat perinteiset roolimallit. Vanhempien välille voi muodostua myös toimintamalleja, joissa yksi rajaa toisen mahdollisuuksia toimia vanhempana tai jättäytyy taustalle vanhemman roolissa ja vastuissa.

Julkinen keskustelu vanhemmuudesta on usein kapeaa.

Myös perheen ulkopuoliset tekijät, kuten kuormittava työ, voivat nousta esteiksi toimivan yhteisvanhemmuussuhteen rakentamiselle.

Vanhempien välisen yhteistyön ja tasa-arvoisen vanhemmuuden rakentuminen ei olekaan vain perheen sisäinen kysymys, vaan yhteiskuntamme rakenteet ja asenteet luovat sille edellytyksiä ja esteitä. Yksi este on vanhemmuutta koskeva asenneilmapiiri, joka voi olla yhtäältä vanhemmuuden ja hoivan arvoa vähättelevä, toisaalta suorituskeskeinen ja vaativa, erityisesti äideille. Samaan aikaan kun tasa-arvon ihanne on suomalaisessa yhteiskunnassa laajasti jaettu, käsitys äidistä ensisijaisena vanhempana elää yhä vahvana.

Suomalaisperheissä vanhempien välistä yhteistyötä värittää myös se, että vastuu lapsista rajautuu usein lähes pelkästään vanhemmille. Sukulaiset voivat asua kaukana, ja toisin kuin monissa muissa maissa, Suomessa perheillä ei usein ole muita läheisiä ihmisiä jakamassa kasvatusvastuuta.

Vanhempien välisen toimivan yhteistyön arvo ja sen tukemisen tärkeys tunnistetaan palveluissamme usein eroperheiden kohdalla. Yhteisvanhemmuuden tuen tulisi kuitenkin olla keskeinen sisältö kaikkia perheitä ja perhemuotoja koskevissa palveluissa.

Pandemia-aikana puolisoiden osallistumista neuvolakäynneille ja synnytyksiin rajattiin, mikä herätti vanhemmissa kokemusta puolisoiden sulkemisesta ulkopuolisiksi vanhemmuuden tärkeissä ensi hetkissä. Siirtymä vanhemmuuteen onkin yhteisvanhemmuuden rakentumisen kannalta tärkeä jakso, jolloin vanhemmat haluavat olla osallisena lasta koskevissa asioissa. Perhepalvelujen ja -politiikan sekä työelämän tulisi toimia yhtenä rintamana kannustaakseen vauvaperheiden vanhempia löytämään oman tapansa toimia tiiminä.

Anna Rönkä ja Kaisa Malinen

Rönkä on kasvatustieteen professori Jyväskylän yliopistossa. Malinen on perhepsykologian dosentti Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide