Alppilan rakennushanke kertoo, miten puistojen virkistysarvoja vähätellään

Savonpuisto ja Saimaanpuistikko muodostavat yhdessä mahtavan maisemallisen elementin. Se rikkoutuu väistämättä, jos sen ympärille ja päälle rakennetaan korkeita kerrostaloja.

Savonkadun alueelle Helsingin Alppilassa suunnitellaan uutta toimitila- ja asuntorakentamista.

6.6. 2:00

Raimo Leppänen puuttui aiheelliseen asiaan kirjoittaessaan (HS Mielipide 3.6.), kuinka rakennusyhtiö NCC suunnittelee toimisto- ja asuintalojen rakentamista Alppilassa Savonkadun reunassa sijaitsevalle kapealle puistoalueelle.

En kuitenkaan syyttäisi NCC:tä. Se on liikeyritys, joka pyrkii maksimoimaan tuloksensa, ja tässä olisi saavutettavissa satojen miljoonien eurojen voittoja. Syypäitä ovat johtavat kuntapoliitikot, jotka vähättelevät puistojen merkitystä eivätkä valvo asukkaitten etua.

Toimistotalojen rakentaminen puistoon on muutoinkin kummallinen ajatusrakennelma. Puistothan ovat virkistäytymistä ja luonnosta nauttimista varten. Toimistoja varten on kaavoitettu Pasila. Tyhjiä toimistotilojakin on kantakaupungissa pilvin pimein.

Savonpuisto ja Saimaanpuistikko muodostavat yhdessä mahtavan maisemallisen elementin. Se rikkoutuu väistämättä, jos sen ympärille ja päälle rakennetaan korkeita kerrostaloja. Erityisten luonnonarvojen hävittäminen on laissa kielletty. Ei Kaivopuistonkaan kallioille suunnitella toimistotaloja. Puistoja pitää lain mukaan myös olla riittävästi. Alppilassa ei niitä ole yhtään liikaa. Pikemminkin puistoja on Aleksis Kiven kadun lisääntynyt asukasmäärä huomioon ottaen liian vähän. Koko hankkeen laillisuus on vähintäänkin kyseenalainen.

Kehittämisvarauksia koskeva käytäntö Helsingissä on nurinkurinen. Annetaan rakennusliikkeelle tai kiinteistönsijoittajalle lupa suunnitella tietty kerrosalamäärä rakennuksia puistoon, se tekee toisistaan hivenen poikkeavia vaihtoehtoja, niistä valitaan jokin ja sitten ryhdytään muuttamaan puiston asemakaavaa siihen sopivaksi. Siinä kuluu sekä aikaa että rahaa. Kustannukset valuvat hukkaan, jos oikeus myöhemmin päättää, ettei puistoa voikaan hävittää.

Päätöksenteon järjestys pitäisi muuttaa päinvastaiseksi. Ensin pitäisi päättää siitä, voiko puistoon ylipäätään kajota ja kuinka paljon. Sama koskee muita julkiseen käyttöön tarkoitettuja tiloja, esimerkiksi toreja ja katuaukioita, kuten Elielinaukiota. Lainvoimaisen päätöksen jälkeen voisi antaa liikeyritykselle kehittämisvarauksen sen rajoissa.

Lauri Nordberg

ympäristöjuristi, Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide