Vammaislakiin suunniteltu ikärajaus voi johtaa heitteille jättämiseen

On suuri riski, että lain ahtaalla ja yksipuolisella tulkinnalla avuntarvitsijoille tuotetaankin hyvinvointitappioita.

13.6. 2:00

Vamma tai ei, jokaisella iäkkäällä ihmisellä on oikeus tarvitsemaansa apuun. Vammaislain uudistus ajoittuu samaan aikaan sote-uudistuksen ja hyvinvointialueiden perustamisen kanssa. Alueet poikkeavat toisistaan väestörakenteeltaan ja -kehitykseltään merkittävästi. Siellä, missä väestö vähenee eniten, on myös eniten yli 75-vuotiaita kansalaisia.

Vammaislakiehdotus sisältää ikärajauksen. Sen vuoksi iso osa niistä, jotka ovat saaneet vammaispalveluina asunnonmuutostyön tai kuljetuspalvelua, jäisivät vaille näitä kotona asumisen tukia täytettyään 65 vuotta. Tarvittavat palvelut tulisi lakiesityksen mukaan järjestää muulla tavoin. Ymmärretäänkö, minkälaisesta uudistuksesta on kyse? Ikärajat saattavat johtaa osaoptimoinnin vahvistamiseen, vaikka koko sote-uudistuksen keskeinen tavoite on päästä siiloutumisesta irti.

Vammaislain lausuntokierroksen keskusteluissa on ilmennyt eri tahojen vastakkainasettelua siitä, kuka on vammaispalvelujen tarpeessa. Ei ole järkevää kuluttaa energiaa kinasteluun siitä, ketkä ja miten jätetään palvelujen ulkopuolelle. Tärkeintä on ratkaista, miten varmimmin saadaan jokaiselle tarvittava apu ja tuki. Aiheeton vammaispalvelujen piiriin pyrkiminen tuskin on kenenkään tavoite.

Rajauksista lähtevä palvelujen järjestäminen ei sovi hyvinvointialueiden toimintafilosofiaan.

Ihmisten tarpeet eivät ole laeista riippuvaisia. Lakeja tarvitaan turvaamaan ihmisille oikeus heidän tarvitsemaansa apuun ja tukeen. On suuri riski, että lain ahtaalla ja yksipuolisella tulkinnalla avuntarvitsijoille tuotetaankin hyvinvointitappioita. Asunnonmuutostyön, kuljetuspalvelun tai avustajan viivästyminen kuormittaa sekä palvelun tarvitsijaa että hyvinvointialueen taloutta. Rajaamalla voidaan jättää heitteille.

Rajauksista lähtevä palvelujen järjestäminen ei sovi hyvinvointialueiden toimintafilosofiaan. Hyvinvointialue ottaa kokonaisvastuun palvelujen järjestämisestä, parhaiten toimivan ratkaisun näkökulmasta.

Hyviä käytäntöjä on jo muodostunut vammais-, sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisponnistuksin esimerkiksi Etelä-Karjalassa, jossa kynnyksen poisto on saatu hoitumaan oikea-aikaisesti, kun apuvälineen käyttöönsä saanut henkilö on kotiutumassa sairaalasta. Iäkkäiden kehitysvammaisten tarpeisiin vastaamisessa kannattaa myös ohittaa rohkeasti sektorirajat ja hyödyntää paikallisia liikunta- ja kulttuuripalveluja.

Käsitykset vanhuudesta elävät ja kehittyvät nopeammin kuin lait. Suunnitellut ikärajat ovat yksilön tarpeisiin vastaamisessa keinotekoisia ja syrjiviä. Yksilölliset erot ihmisten välillä ovat suuria.

Vammais- ja vanhuspalvelujen rajankäynti ei ole erityisesti suomalainen ilmiö. Siiloutuneet palvelut aiheuttavat väliinputoamista myös vammaispalvelujen mallimaana pidetyssä Australiassa. Jospa me kuitenkin onnistuisimme tässä kohtaa paremmin.

Markku Niemelä

sosiaalineuvos

Sirpa Granö

väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide