Aikuisuus on kiinnostavampaa kuin odotin

Teininä minulla oli pitkä lista keskiluokkaisia tavoitteita, jotka aioin alle kolmekymppisenä saavuttaa. Onneksi tiedän nyt paremmin, miten haluan elää.

13.6. 3:00 | Päivitetty 13.6. 11:00

Valmistuin tänä keväänä filosofian maisteriksi. Teini-ikäisenä ajattelin sen olevan hetki, jona minusta tulee aikuinen.

Aikuinen tarkoitti mielikuvissani ammattiin valmistunutta ihmistä, jolla on selkeät tulevaisuudensuunnitelmat ja elämä kaikin puolin hallussa.

Mielessäni oli pitkä lista keskiluokkaisia tavoitteita, jotka aioin alle kolmekymppisenä saavuttaa.

Suunnittelin, että yliopistosta valmistumisen jälkeen minulla olisi vakituinen työpaikka, ostaisin omakotitalon ja ehkä koirankin. Lisäksi menisin tietenkin mahdollisimman äkkiä naimisiin ja hankkisin pari lasta.

Yliopistovuosina käsitykseni aikuisena elämisestä onneksi avartui.

Nyt, kun olen kypsempi ja koulutetumpi, on helppo huomata, että tavoitteeni olivat tuulesta temmattuja – tai ehkä olisi parempi sanoa, että normeista temmattuja.

Suunnitelmani nimittäin perustuivat yhteiskuntamme normatiivisiin odotuksiin siitä, kuinka elämässä tulisi edetä ja missä järjestyksessä.

Aikuisuudessa on ollut myös pettymyksensä.

Pikku hiljaa onneksi opin avaamaan silmäni erilaisille elämäntavoille ja huomasin, että aikuisuushan on huomattavasti kiinnostavampaa kuin olin ajatellut.

2020-luvulla lyhytkin vilkaisu Instagramiin tai eri medioiden etusivuille osoittaa, että elää voi monella tavalla. Aikuinen voi vaikkapa asua vapaaehtoisesti vuokralla, hankkia lapsen ystävänsä kanssa tai ryhtyä nelikymppisenä poliisiksi.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä, että aikuisuudessa on ollut myös pettymyksensä.

Teininä nimittäin kuvittelin aikuisuuteen kuuluvan, että malttaa aina olla muille ystävällinen, tehdä töissä lupaamansa asiat ja selvittää ihmissuhdekiemurat kypsästi.

Lyhytkin kokemus aikuisten maailmasta riittää todistamaan, ettei hölmöily olekaan teini-ikään liittyvä kognitiivinen kehitysvaihe.

Tällä hetkellä teini-ikäisenä tekemäni aikuisuuden to do -lista tuntuu kaukaiselta.

Asun vuokralla kerrostalossa, teen pätkätöitä ja tanssin mielelläni viikonloppuisin pikkutunneille ystävieni kanssa. Juuri nyt nautin siitä, että voin elää spontaanisti mieleni mukaan ja täyttää pääni villeillä unelmilla.

On hykerryttävä ajatus, etten tarkalleen tiedä, mistä löydän itseni viiden vuoden päästä. Kuka tietää, ehkä minulla tosiaan on omistusasunto, vakituinen työpaikka ja vauva – tai sitten keksin jotain aivan odottamatonta.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien lifestyletoimituksen toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide