Helsingin uusi maakuntalaulu pyyhkii syntyperäiset helsinkiläiset pois kartalta

Laulu antaa ymmärtää Helsingin olevan vain paikka, jonne on ollut pakko muuttaa ja jossa ei asu ketään muita kuin sinne pakolla muuttaneita.

13.6. 16:15

Kun luin Jussi Lehmusveden jutun Helsingin maakuntalaulusta (HS 12.6.), aamukahvit menivät väärään kurkkuun. En jaksa vouhkata pienestä, mutta nyt raja ylittyi. Sen verran juttu meni ihon alle.

On hienoa, että Helsingille on haluttu tehdä oma maakuntalaulunsa. Sanoituksessa on kuitenkin täysin unohdettu syntyperäiset helsinkiläiset. Ne ihmiset, jotka erittäin suvaitsevaisina ja erilaisuutta arvostavina ovat ottaneet avosylin vastaan nämä kaikki laulussa mainitut Helsinkiin muuttaneet.

Nyt laulu antaa ymmärtää Helsingin olevan vain paikka, jonne on ollut pakko muuttaa ja jossa ei asu ketään muita kuin sinne pakolla muuttaneita. Tämä ei pidä paikkaansa. Helsinki on kaupunki, jossa kuka tahansa alkuperään katsomatta voi asua sulassa sovussa. Erilaisuus on rikkautta. Helsingissä asuu sekä siellä syntyneitä että sinne muuttaneita.

Meillä Helsingissä syntyneillä on juuremme ja historiamme Helsingissä. On syvästi loukkaavaa, että näin merkittävässä teoksessa meitä ei ole olemassakaan. Vaikkemme enää asuisi Helsingissä, synnyinseutumme säilyy syvällä sydämessämme. Myös me podemme kotiseutukaipuuta aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin ihmiset. Itse olen olosuhteiden pakosta joutunut muuttamaan pois Helsingistä, mutta kaipaan kovasti takaisin ja kyllä joskus vielä sinne palaankin. Onneksi Helsingistä on tehty muitakin lauluja ikävää helpottamaan.

Voisiko missään julkaisussa minkään muun alueen syntyperäisille asukkaille viitata tällä tavoin kintaalla ilman, että siitä nousisi järjettömän suuri haloo? Näkökulma, jota laulussa on tavoiteltu, on tärkeä, mutta se menettää merkitystään, kun se tehdään syntyperäisten asukkaiden kustannuksella.

Lehmusvesi kirjoittaa jutussaan vielä seuraavasti: ”Olen etukäteen pelännyt, että Oulussa esitystäni pidetään stadilaisena leuhottamisena.”

Tämä on ikävä tosiasia. Näin meistä usein ajatellaan. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen joutunut törmäämään tuohon ikäväsävyiseen ajattelutapaan. Missä on suvaitsevaisuus meitä stadilaisia kohtaan?

Jos jotain aluetta ja sen ihmisiä halutaan kunnioittaa maakuntalaulun keinoin, silloin se tulee tehdä nimenomaan kaikkia kunnioittaen. Miksi nostaa toisia jalustalle ja samalla polkea toisia maahan?

Jenni Westerholm

neljännen polven stadilainen ja maahanmuuttajan vaimo, Kauniainen

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide