Venäjän maakaasun korvaamiseen tarvitaan EU:n yhteisiä ratkaisuja

Kolmen meren aloitteesta voidaan ottaa mallia, kun Euroopassa etsitään uusia keinoja energiansaannin turvaamiseksi.

20.6. 2:00

Viime vuonna 40 prosenttia Euroopan maakaasusta tuli Venäjältä. Maakaasun käyttö ja sen hinnat vaihtelevat vuosittain rajusti. Ennen Ukrainan sodan syttymistä ja pakotekeskustelua arvioitiin, että tänä vuonna Venäjältä Eurooppaan tuotavan maakaasun osuus olisi 29 prosenttia kokonaiskulutuksesta.

Näin suurta osuutta on käytännössä mahdotonta korvata kokonaan, eikä maakaasun tarjonta Euroopassa riitä vastaamaan kysyntään ainakaan talvikaudella. Sen seurauksena esimerkiksi asuntojen lämpötiloja pitää useissa maissa todennäköisesti laskea muutamalla asteella. Moni eurooppalainen joutuu palelemaan ensi talvena.

Se, kuinka suuri osuus maakaasusta tulee Venäjältä, vaihtelee suuresti eri puolilla Eurooppaa. Viime vuonna läntisessä Euroopassa 58 prosenttia käytetystä maakaasusta tuli EU-alueelta ja Norjasta, 25 prosenttia Venäjältä. Itäisessä Euroopassa suhde oli päinvastainen: Venäjältä tuli 58 prosenttia, EU-alueelta ja Norjasta 36 prosenttia. Eteläisessä Euroopassa tilanne oli parempi, venäläisen kaasun osuus oli vain 22 prosenttia.

Ensisijainen korvaava energianlähde on nesteytetty maakaasu. Sitä ei ole vielä saatavilla kaikissa EU-maissa, ja siirtoihin maiden välillä tarvitaan lisää kuljetuskapasiteettia. Kreikka, Bulgaria, Romania ja Pohjois-Makedonia voivat saada lisää kaasua Turkista ja Italia Libyasta. Balkanin maiden tulisi tarvittaessa siirtää kaasua Itä- ja Keski-Eurooppaan.

Näillä keinoilla EU-alueen energiankäyttöä voitaisiin suunnitella paremmin niin, että noin puolet Venäjältä saamatta jääneestä kaasusta voitaisiin korvata toisista lähteistä. Silloin vajeeksi jäisi noin 14 prosenttia kaavaillusta kaasusta. Sekin on huomattava määrä. Länsi-Euroopan maat – ennen kaikkea Norja ja Britannia – eivät voi kovin nopeasti lisätä maakaasun tuotantoaan, vaikka kysyntää olisi.

Asuntojen lämpötiloja pitää laskea muutamalla asteella.

Ensi talvesta selviäminen edellyttää Euroopan valtioilta ja eurooppalaisilta yrityksiltä hyvää suunnittelua ja sujuvaa yhteistyötä. Maakaasua pitää siirtää sinne, jossa sen korvaaminen muilla energiamuodoilla on kaikkein vaikeinta. Jos Saksan talous sakkaa, se heijastuu myös Baltiaan ja Suomeen. Jos keski- ja itäeurooppalaiset joutuvat palelemaan kaasupulan vuoksi, heidän mahdollisuutensa auttaa Ukrainan pakolaisia heikkenevät.

Yhden keinon kaasupulan lievittämiseksi tarjoaa niin sanottu Kolmen meren aloite (Three Seas Initiative). Hankkeessa on mukana kaikkiaan 12 valtiota Itämeren, Adrianmeren ja Mustanmeren väliltä. Hankkeen panivat vuonna 2016 alulle Puola ja Kroatia, ja siinä ovat mukana myös Viro, Latvia, Liettua, Tšekki, Slovakia, Itävalta, Unkari, Slovenia, Romania ja Bulgaria. Yhdysvaltojenkin tukema hanke torjuu Venäjän ja Kiinan aiheuttamia uhkia yhteistyötä lisäämällä, ja energiapolitiikka on yksi sen painopisteistä.

Tänä vuonna Kolmen meren aloitteella on käynnissä 91 projektia, joista 38 prosenttia liittyy energia-alan yhteistyöhön. Joukossa on neljä nesteytetyn maakaasun terminaaleihin liittyvää hanketta: terminaaleja rakennetaan Liettuan edustalle, Skulteen Latvian rannikolle, Padilskiin Viron rannikolle ja Krkin saarelle Kroatian edustalle. Näiden avulla voidaan tulevaisuudessa parantaa energian jakelua erityisesti Baltian maissa, ja se voi helpottaa myös Suomen tilannetta. Uudet kaasunjakelureitit Etelä-Euroopasta Keski-Eurooppaan helpottavat tilannetta myös EU:n pohjoisosissa.

Muihin energiahankkeisiin kuuluvat muun muassa energiaverkkojen parantaminen Puolasta sekä Slovakian että Ukrainan suuntaan, maakaasun jakelun kehittäminen Unkarin, Slovenian ja Italian välillä sekä uuden merituulipuiston liittäminen Liettuan sähkönsiirtoverkkoon.

Kolmen meren aloitteesta on hyötyä koko Euroopalle. Siinä omaksutuista kansalliset rajat ylittävistä hankkeista voitaisiin ottaa mallia muuallakin Euroopassa nyt, kun Ukrainan sota on konkretisoinut energiansaannin haavoittuvuuden ja sen korjaamistarpeen. Suomenkin kannattaa olla näissä keskusteluissa mukana.

Rinna Kullaa

Kirjoittaja on globaalihistorian apulaisprofessori Tampereen yliopistossa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide