Pelastetaan korkealuokkainen suomenkielinen tietokirja

Tietokirjojen valinta edellyttää sekä suomalaisen että maailman tietokirjallisuuden tuntemusta.

21.6. 2:00

Ilkka Perttilä kysyi (HS Mielipide 16.6.): ”Mitä pitäisi tehdä, jotta suomalainen tietokirjallisuus eläisi ja voisi hyvin myös seuraavan kymmenen vuoden aikana?”

Minäpä kerron. Nykymenolla ei tehdä mitään.

Korkealuokkainen tietokirjallisuus on yksi suomalaisen sivistyksen keskeisistä kehittäjistä ja säilyttäjistä. Se on nopein tapa tuoda maailmalla syntynyt uusi ajattelu Suomeen.

Byrokratian kanta sen asemaan näkyy Valtion tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan tukemissa asioissa. Se ei tue tietokirjojen suomentamista. Takavuosina oli useita valtion apurahoja tietokirjojen julkaisemisen helpottamiseksi. Nyt ne on järkiperäistetty Kirjallisuuden vientikeskukselle (Fili), joka dekkareiden viennin ohella auttaa tietokirjojen suomentamista noin 70 000 eurolla vuodessa, murto-osalla aikaisemmasta.

Kattavaa, tietokirjallisuutta kehittävää suunnitelmaa ja käytäntöä ei ole. Koko ala perustuu nyt pienkustantajien ja yksilöiden toimintaan. Sen seurauksista olkoon esimerkkinä uusi tieteenala datatiede, jota opetetaan ja käytetään laajasti. Ensimmäinen suomenkielinen alaa esittelevä teos on John Kelleherin ja Brendan Tierneyn Datatiede, jonka suomensin ja julkaisin viime vuonna. Verkossa datatiede esiintyy yliopistojen ja kurssittajien opinto-ohjelmien esittelyissä. Wikipediassa ensimmäinen osuma on viiden rivin mittainen. Ai niin, datatieteellähän ne firmat ja puolueet kohdentavat meihin viestejään.

Kulttuuribyrokratia on tärkein syy korkealuokkaisen suomenkielisen tietokirjallisuuden ahdinkoon. Sen asenteen on muututtava.

Tietokirjojen valinta edellyttää sekä suomalaisen että maailman tietokirjallisuuden tuntemusta. Nyt sellaista ei ole byrokratiassa mutta ei myöskään kirjankustantamisen maailmassa. Sen näkee katsomalla suurten kustantajien syksyn kirjaluetteloita.

Tarvitaan myös tekijöitä eli suomentajia – juuri niitä, joiden olemassaoloa valtio ei tue.

Suunnanmuutoksen ensimmäisenä vaiheena voisimme odottaa, että valtio palauttaa Suomeen tuotavan modernin maailmanluokan tiedon tuen samalle tasolle kuin se oli sukupolvi sitten: nykyrahassa noin 300 000 euroon vuodessa. Sillä saisi noin 30 merkittävän tietokirjan suomennosta, paljon enemmän kuin tällä hetkellä ilmestyy.

Otetaan tämä raha kouraan ja heitetään se vastatuuleen. Katsotaan, mitä tuetut ovat rahalla tehneet, ja aletaan tukea niitä, jotka ovat saaneet jotakin aikaan.

Kimmo Pietiläinen

tietokirjojen kustantaja, Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide