Ukraina haluaa olla EU:n arvoinen

Ukrainan pitää nyt poliittisten järjestelmien leikkauspisteessä valita puolensa. Muuten maan olemassaolo lakkaa.

18.6. 2:00 | Päivitetty 18.6. 16:17

Presidentti Volodymyr Zelenskyi arvioi huhtikuussa, että turvallisuus on luultavasti Ukrainassa tärkein asia seuraavan kymmenen vuoden aikana. Hänen mukaansa Ukrainasta voi tulla ”iso Israel omine erikoispiirteineen” – maa, jonka toimistoissa, marketeissa ja elokuvateattereissa on aseistettuja ihmisiä.

Taloudessa Ukraina tulee epäilemättä ylläpitämään joitain sodanaikaisia piirteitä sodan päätyttyäkin. Samalla pohditaan, kuinka maa voi muuttua elpyväksi kasvutaloudeksi. Tavoitteena ei ole jälleenrakennus sotaa edeltäneelle tasolle vaan talouden nykyaikaistaminen ja uudistaminen.

Ymmärrettävästi EU-jäsenyys nähdään Ukrainassa olennaisena osana prosessia. Jäsenyyshanke antaa pontta elintärkeille uudistuksille ja ankkuroi maan demokratiaan.

EU ei ole vakuuttunut siitä, että uusi laajentuminen voitaisiin toteuttaa niin nopeasti, että sillä olisi Ukrainalle ratkaisevaa merkitystä. Siksi jotkut ajavat lisäavun myöntämistä assosiaatiosopimusta pitemmälle menevin keinoin mutta ilman EU-jäsenyyttä.

Ukrainan täysjäsenyyttä vastustetaan kahdella eri perusteella. Ensimmäinen niistä ei liity suoranaisesti Ukrainan jäsenyyshakemukseen vaan ”laajentumisväsymykseen”. Yhä laajenevan unionin hallinnan pelätään muuttuvan hyvin vaikeaksi, koska jäsenmaat poikkeavat toisistaan taloudellisen ja myös institutionaalisen kehityksen osalta. Eikä EU ole kunnolla onnistunut sulauttamaan itseensä edellistenkään laajenemiskierrosten mukana tulleita jäsenmaita. Jäsenyysjonossa on jo entuudestaan joukko Länsi-Balkanin maita, jotka eivät täytä edellytyksiä pitkään aikaan.

Sota on jyrkentänyt geopoliittisia jakolinjoja.

Toinen syy Ukrainan jäsenyyden vastustamiseen on, että EU:n laajentumisella on tässä tapauksessa geopoliittistakin merkitystä. Kiinan nousu on jo aiemmin johtanut siihen, että maailmassa on enemmän taloudellista kilpailua kuin yhteistyötä. Ukrainan sota on jyrkentänyt geopoliittisia jakolinjoja ja pakottanut EU:n terästämään globaalia rooliaan useilla eri tavoilla.

EU-maat murtavat pian riippuvuutensa venäläisestä energiasta. Ne panostavat sotilaalliseen suorituskykyyn ja pohtivat uudelleen liittoutumistaan tavoilla, joita ei olisi voitu kuvitellakaan vielä muutamia kuukausia sitten. Esimerkki tästä on Suomen ja Ruotsin Nato-hakemus.

Avainkysymys on kuitenkin, millaiseksi EU:n ja Venäjän suhde kehittyy. Säilyykö Venäjä hankalana naapurina, joka suuntaa katseensa itään. Vai voivatko Venäjä ja EU päästä rauhanomaiseen rinnakkaiseloon?

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Euroopan lisätessä asevarusteluaan Ukrainalla on tärkeä rooli. Joidenkin mielestä Ukrainan EU-jäsenyys ei kuitenkaan olisi unionin etu. Yhdet näkevät Ukrainan puskurina EU:n ja Venäjän välillä, toisten mielestä Ukraina loisi nimenomaan EU-jäsenmaana paremman vastapainon Venäjälle.

Huoli EU:n hallinnon vaikeutumisesta on oikeutettu. Ja laajentuminen saattaisi todella heikentää unionin kykyä entistä syvempään yhteistyöhön. Tämä jännite on herättänyt ajatuksen siitä, että integraatio voisi edetä eri maissa eri nopeuksilla.

EU:n ei pidä unohtaa, että jäsenyystoive osoittaa Ukrainan pitävän juuri EU:ta tavoittelemisen väärttinä arvoyhteisönä. Ukrainan pitää nyt poliittisten järjestelmien leikkauspisteessä valita puolensa. Muuten maan olemassaolo lakkaa. Ukrainan jäsenhakemus merkitsee muutakin kuin pyrkimystä liittyä unionin jäseneksi, se on myös taistelua eloonjäämisen puolesta.

EU keskustelee Ukrainan jäsenyyshakemuksesta kesäkuun huippukokouksessaan. Silloin kyse on myös siitä, millainen yhteisö EU haluaa olla.

EU voi olla samanmielisten maiden kerho, ja sellaista on helpompi hallita sisäpuolelta. Silloin suljetaan kuitenkin ulkopuolelle eri tavalla ajattelevat, mikä tekee yhteistyöstä muiden kanssa paljon vaikeampaa.

Toinen vaihtoehto on toimia vaikutuspiirinä, jossa globaaleja ongelmia ratkaisemaan otetaan myös eri mieltä olevat. Muun muassa ilmastonmuutoksen torjumista ja ydinaseriisuntaa suunnittelemaan tarvitaan erityisesti ne, jotka ajattelevat toisin. Sellaisen yhteisön pitäisi keksiä uusia tapoja tuoda yhteen yhä selvemmin toisistaan poikkeavat jäsenenmaat, mutta silloin tämän kerhon jäsenyys olisi myös tavoittelemisen arvoinen.

Maria Demertzis

Kirjoittaja on varajohtaja brysseliläisessä Bruegel-tutkimuskeskuksessa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide