Mitä tarkoitetaan metsän jatkuvalla kasvatuksella?

Jatkuvaa kasvatusta ei tulisi pitää taikatemppuna, joka mullistaa metsänhoidon tai pysäyttää luontokadon. Toisaalta se ei ole myöskään mörkö, joka ajaa Suomen metsätalouden alas.

Siemenestä kasvanut kuusentaimi nousee metsässä.

28.6. 14:30

Jatkuva kasvatus on yleiskuvaus talousmetsien metsänkasvatusmenetelmälle, jossa maa on jatkuvasti puuston peittämä ja metsät uudistuvat luontaisesti. Useimmiten jatkuvalla kasvatuksella tarkoitetaan metsänhoitoa, jossa käydään poimimassa valtaosa isoimmista tukkirungoista tasaisin aikavälein tehtävin poimintahakkuin. Siis miten?

Metsässä käydään hakkaamassa isoimpia puita suunnilleen kaksi täyttä tukkirekkaa hehtaarilta noin 10–20 vuoden välein toistuvalla syklillä. Hakkuussa jätetään pienemmät puut pystyyn ja edesautetaan niiden kasvua tekemällä niille tilaa poistamalla suurimpia puita. Metsään jätetään aina myös muutamia isoja puita siemenpuiksi, jotta metsä uudistuisi jatkuvasti. Metsässä ei siis tehdä avohakkuuta, muokata maata ja istuteta taimia, vaan tehdään toistuvia normaalia harvennusta voimakkaampia hakkuita. Kuulostaa hyvältä ja yksinkertaiselta. Miksi kaikkia metsiä ei hoideta näin?

Jatkuvan kasvatuksen suurin etu on myös sen suurin haaste.

Jatkuvan kasvatuksen suurin etu on myös sen suurin haaste. Luontainen uudistuminen ja toistuvat voimakkaat hakkuut. On fakta, että kaikki metsät uudistuvat luontaisesti myös ilman paljon puhuttuja metsäpaloja. Osa uudistuu oikein hyvin, mutta osa hyvin hitaasti ja epätasaisesti. Kysymys kuuluukin, kuinka nopeaa metsän uudistuminen ja kasvu ovat? Mahdollistaako se toistuvat, jopa kymmenen vuoden välein tehtävät poimintahakkuut, että metsä säilyy kasvukykyisenä myös pitkällä aikavälillä? Kyllä, oikealla kohteella, mutta ei todellakaan joka paikassa.

Miksi näin? Metsissä on hyvin erilaisia puustoja ja kasvupaikkoja. Lisäksi esimerkiksi maapohjan taimettumiskyvyn, valoisuuden, metsätuhojen ja puiden hyvien siemenvuosien vaihtelu on suurta. Nämä tekijät ja niiden yhteisvaikutus ratkaisevat viime kädessä jatkuvan kasvatuksen onnistumisen. Nykyisellään vallitsevassa metsänkäsittelyssä nämä haasteet on ratkaistu muokkaamalla maa ja istuttamalla alueelle taimia.

Esimerkki hyvästä kohteesta jatkuvaan kasvatukseen on rehevä metsätalouskäytössä oleva turvemaan sekametsäinen korpi, jossa on runsas olemassa oleva alikasvoskuusikko eli kohteella on valmiina runsaasti uusia kasvatuskelpoisia nuoria puita. Esimerkki huonosti jatkuvaan kasvatukseen soveltuvasta metsästä on vastaavasti varttunut rehevä kivennäismaan kuusikko, jossa ei ole olemassa juuri yhtään alikasvosta, ja puustorakenne on muutenkin hyvin samanlaista ja saman kokoista. Tällaisen metsän luontainen taimettuminen ja taimien kasvu on hyvin hidasta sekä epävarmaa.

Jatkuvaa kasvatusta ei tulisi pitää taikatemppuna, joka mullistaa metsänhoidon tai pysäyttää luontokadon. Toisaalta se ei ole myöskään mörkö, joka ajaa Suomen metsätalouden alas, kunhan sitä käytetään oikein ja ennen kaikkea sopivalla kohteella. Yleisesti metsäkeskustelussa olisi syytä muistaa se, että vaikka ei pidä tietystä hakkuutavasta, se ei poista yhtään vaihtoehtoiseen menetelmään liittyvää haastetta ja ongelmaa.

Tatu Viitasaari

metsänhoidon asiantuntija, Suomen metsäkeskus

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide