Luonto ei tarvitse ihmisen hoitoa, mutta hädässä olevaa pitää auttaa

Tehtävämme on yrittää häiritä luontoa mahdollisimman vähän.

28.6. 2:00 | Päivitetty 28.6. 7:23

Pidän metsässä liikkumisesta. Kesäisin käyn suunnistamassa, ja suomalaisessa metsässä pääsee hyvin liikkumaan juosten. Siellä ei ole lahoavia puita eikä upottavaa sammalta hidastamassa kulkua. Hankalimmin kulku sujuu hakkuuaukiolla, jonka pohja on risuisen kuhmurainen ja jonka puuttomalle alueelle on kasvanut tiheitä pensaita.

Suomalainen metsä on tällä tavoin hoidettu. Se on tasalaatuisten puiden metsää, jota rikkovat avohakkuut ja pellot.

Metsää ei hoideta suunnistajien tarpeisiin. Kun puhutaan metsän hoitamisesta, niin oikeasti tarkoitetaan raaka-aineen tehokasta tuottamista metsäteollisuudelle. Metsä itsessään pärjää ilman hoitoa oikein hyvin. Metsää hoitamalla on sen sijaan saatettu moni Suomen eläinlaji uhanalaiseksi.

Metsästäjätkin hoitavat luontoa. He toteuttavat kannanhoidollista metsästystä. Kun eläinten määrä on liian suuri, apuun saapuu metsästäjä.

Lajeja on liikaa, jos ne törmäävät autoihin, syövät istutuksia tai näyttäytyvät pihapiirissä. Toisaalta eläimiä täytyy olla metsästäjille tarpeeksi. Valkohäntäkaurista ruokitaan, jotta olisi metsästettävää. Ja sen jälkeen sitä metsästetään, jotta kauriista ei olisi haittaa ihmiselle.

Metsän pedot, kuten ilves ja susi, hoitavat myös metsästystehtävää. Tämä ei ole kannanhoitoa, vaan vääränlaista saalistamista. Niinpä myös luonnon pedot täytyy tappaa, jotta metsästys jää oikeaoppisesti ihmisen hoidettavaksi.

Jos pedot ja saaliseläimet saisivat elää omaa elämäänsä ilman ihmisen puuttumista asiaan, ne löytäisivät tasapainon. Susi ei tappaisi kaikkea saalista sukupuuttoon, eikä kauriskanta lisääntyisi niin suurilukuiseksi, että kauriit syövät loppuun kaiken ravinnon elinympäristöstään.

Vieraslajit voivat olla jonkin toisen lajin tuho, mutta ihminen on tuonut eläimen uudelle elinalueelle. Silloin luonnon tasapaino järkkyy.

Vieraslajeja hävitettäessä ollaan korjaamassa ihmisen itsensä aiheuttamaa häiriötä. Sitä onkin syytä yrittää korjata, vaikka onnistuminen on usein hyvin vaikeaa. Helpommalla pääsisi, jos ei alun perin sotkisi kuviota.

Luonto ei ole aina lempeä, mutta toiminnallamme aiheutamme vielä lisää harmia. Siilit jäävät robottiruohonleikkureiden siimoihin, linnut takertuvat kasvomaskeihin tai lentävät lasiseiniin, ja karhunpennut jäävät tapetun emon jäljiltä orvoiksi. Elämä laajenevan ihmispopulaation keskellä on usein eläimelle turvatonta. Silloin kun ihminen on harmin aiheuttaja, on syytä toimia myös avun antajana.

Metsää hoitamalla on saatettu moni eläinlaji uhanalaiseksi.

Laki sanoo, että hädässä olevaa luonnoneläintä pitää auttaa. Monesti hoito onnistuu oikein mainiosti. Joskus nuutuneelle eläimelle riittää hetken lepo ja ruokinta. Siili tai lepakko voi talvehtia ihmisen huomassa, jos eläin on joutunut poistumaan omasta talvipesästään. Savupiippuun juuttuneen pöllön voi pestä, ja kuutteja voi ruokkia, kunnes ne pärjäävät omillaan.

Hoidon suhteen täytyy kuitenkin säilyttää maltti ja harkinta. Hoito ei saa aiheuttaa eläimelle kohtuutonta haittaa. Joskus lopetus on armeliain ratkaisu, mutta se ei aina ole ainoa vaihtoehto. Hoidon päämääränä pitää olla, että kohtuullisen ajan jälkeen eläin voi palata takaisin omaan asuinympäristöönsä.

Luonto ei tarvitse ihmisen hoitoa vaan pärjäisi oikein mainiosti ilman ihmistä. Nyt kun kuitenkin olemme sankoin joukoin täällä, niin tehtävämme on yrittää häiritä luontoa mahdollisimman vähän.

Aarniometsän syntymiseen kuluu aikaa vähintään 200 vuotta. Jos siis jätän metsän koskemattomaksi nyt, niin lastenlapseni eivät näe tätä oikeaa metsää, mutta kenties heidän lastenlapsensa sen jo ehtivät nähdä.

Sanna Hellström

Kirjoittaja on Korkeasaaren toimitusjohtaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide