Merituulivoiman käyttöön on syytä varautua Suomessakin

Kun tila maalla käy ahtaaksi ja maatuulivoiman vastustus kasvaa, luonteva suunta tuulivoiman lisärakentamiselle on meri.

11.7. 2:00

Vahvat muutosvoimat mylläävät Suomen energiasektoria. Kunnianhimoiset ilmastotavoitteet kannustavat toimijoita etsimään nykyistä puhtaampia tapoja tuottaa energiaa. Irtautuminen Venäjän tuontienergiasta vauhdittaa energiamurrosta entisestään.

Energian huolto- ja toimitusvarmuuden takaamiseksi on käännettävä kaikki kivet ja kannot. Kotimaista vähäpäästöistä energiantuotantoa on lisättävä, ja tuulivoima on toistaiseksi ollut tässä suurin voittaja. Suomessa on noin 1 000 tuulivoimalaa, jotka yhdessä tuottavat noin 10 prosenttia Suomen sähköstä.

Lähes kaikki Suomen tuulivoima sijaitsee maa-alueilla. Tuulivoiman rakentamisesta on kuitenkin seurannut ristiriitoja paikallisyhteisöjen kanssa. Tuulivoimaa vastustetaan, koska voimalat aiheuttavat melu-, välke- ja maisemahaittoja. Monet kokevat tuulivoimaloiden rikkovan heidän oikeuttaan nauttia luonnon hiljaisuudesta ja pitävät tuulivoimaloita sopimattomana lisänä suomalaiseen kulttuuri- ja perinnemaisemaan. Myös kasvava tarve suojella metsäluontoa kaventaa maatuulivoiman lisärakentamiselle soveltuvaa pinta-alaa.

Kun tila maalla käy ahtaaksi, luonteva suunta tuulivoiman lisärakentamiselle on meri. Selkä- ja Perämerellä on runsaasti merituulipuistoille soveltuvia alueita, joissa haitat meriluonnon monimuotoisuudelle, virkistyskäytölle ja merellisille elinkeinoille jäisivät pieniksi.

Merellä sijaitsevien voimaloiden haitat ovat vähäisempiä.

Vaikka voimaloiden rakentaminen ja sähkönsiirto ovat kalliimpia merellä kuin maalla, merituulivoimalla on merkittäviä etuja maatuulivoimaan verrattuna. Tuuliolot ovat merellä vakaammat kuin maalla. Lisäksi merellä on paremmin tilaa järjestää voimalat tarkoituksenmukaisesti toisiinsa nähden ja mahdollisuus rakentaa suurempia ja tehokkaampia tuulivoimaloita. Kaukana rannikoista sijaitsevien tuulivoimaloiden maisema- ja meluhaitat sekä haitat eliöstölle ovat maatuulivoimaloita vähäisempiä. Merituulivoimaloiden perustuksiksi rakennettavat sorapohjat voivat jopa lisätä kalojen elin- ja lisääntymisympäristöjä.

Ensimmäinen merituulipuisto perustettiin Tanskassa 1990-luvun alussa. Tällä hetkellä merituulivoima tuottaa noin 0,3 prosenttia maailman sähköstä, mutta kapasiteetin arvioidaan kasvavan viisitoistakertaiseksi vuoteen 2040 mennessä. Laitteiden kasvavat tuotantomäärät ja lisääntyvä tutkimus merituulivoiman käytöstä kurovat umpeen kustannuseroa maa- ja merituulivoiman välillä.

Voimme olla pian tilanteessa, jossa vaakakuppi kallistuu merituulivoiman hyväksi myös Suomessa. Merituulivoiman kasvuun tulee varautua sääntelyllä, joka minimoi rakennus- ja käytönaikaiset haitat muuttolinnuille, nisäkkäille, kaloille ja hyönteisille. Suomen oloissa on oleellista varmistaa merituulivoimaloissa käytetyn teknologian soveltuvuus jääolosuhteisiin.

Tiivis yhteistyö erityisesti Ruotsin kanssa on tärkeää toimivan sähkönsiirron infrastruktuurin rakentamisessa ja yhtäläisten kilpailuolosuhteiden luomisessa Pohjanlahden molemmille puolille. Rajat ylittävä yhteistyö toisi kustannussäästöjä ja edistäisi merituulivoiman sijoittumista alueille, joissa haitat ympäristölle ja ihmisille jäisivät pieniksi. Lupaprosessien sujuvoittaminen laadusta tinkimättä on tärkeää. Lisäksi tarvitaan uusia tapoja, joilla paikallisyhteisöt saadaan tiiviimmin mukaan osallistumaan ja kokemaan merituulivoiman edut.

Pilottitutkimuksia eri energiantuotanto­tapoja ja muita käyttötapoja yhdistävistä kelluvista laitoksista kannattaa seurata. Emme suosittele suoraan torjumaan villimpiä ideoita esimerkiksi matkailun ja tuulivoiman yhdistämisestä. Lisäksi on tärkeää tutkia ja käydä keskustelua siitä, millaisilla reunaehdoilla – jos minkäänlaisilla – tuulivoimaa voidaan hyödyntää suojelualueilla.

Muutamissa tuulivoiman pioneerimaissa, kuten Tanskassa ja Britanniassa, tuulivoiman lisärakentaminen on jo valtaosin siirtynyt maalta merelle. Samansuuntaiseen muutokseen on syytä varautua myös Suomessa.

Kari Hyytiäinen ja Jamie Jenkins

Hyytiäinen on professori ja Jenkins väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Molemmat toimivat tutkijoina BlueAdapt-hankkeessa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide