Ukrainan sotaan pitäisi hakea uutterammin neuvotteluratkaisua

Se, ettei sodalla ole yksiselitteistä voittajaa, tarjoaa usein täydellistä häviötä parempia mahdollisuuksia rauhaan ja diplomatiaan.

6.7. 2:00 | Päivitetty 6.7. 7:14

Täydellisen häviön ajatusmaailma lähtee toisen maailmansodan perinnöstä. Saksa ja Japani muserrettiin täydellisesti, ja raunioista kasvoivat rauhanomaiset valtiot. Mutta jos Adolf Hitlerillä olisi ollut ydinaseita käytettävissään, eikö hän olisi epätoivossaan käyttänyt niitä sodan lopussa? Ollaanko Venäjän presidentti Vladimir Putin asettamassa samaan tilanteeseen?

Yhdysvalloissa on alkanut näkyä kriittisiä näkökulmia oman maan sotapolitiikkaan. Kansallisen tiedustelun johtaja Avril Haines on varoittanut ydinaseiden käytön uhan kasvamisesta sodan pitkittyessä. Muun muassa taloustieteilijä Jeffrey Sachs ja The New York Times ovat kritisoineet Joe Bidenia ja Ukrainaa haluttomuudesta neuvotella Venäjän kanssa.

Mutta miten Ukrainan sotaan voitaisiin saada neuvotteluratkaisu? Se, ettei sodalla ole yksiselitteistä voittajaa, tarjoaa uusia mahdollisuuksia rauhaan ja diplomatiaan.

Suomen talvisota ja jatkosota päättyivät niin, ettei sodan voittaja ollut selvä asia. Epämääräisestä tilanteesta nousivat Paasikiven–Kekkosen linja ja suomettuminen. Tämä epätäydellinen rauhantila oli jatkuvaa konfliktia parempi ratkaisu.

Yhdysvaltojen entinen ulkoministeri Henry Kissinger näki vuonna 2014, että suomettuminen voisi olla hyvä ratkaisu Ukrainan tilanteeseen. Hän ennakoi, että Venäjän ja lännen välille on kehkeytymässä suurempi sota, jossa kumpikaan osapuoli ei ole valmis tinkimään periaatteistaan.

Venäjä on nähnyt Naton jalansijan laajenemisen Ukrainassa eksistentiaalisena uhkana. Yhdysvalloissa patoamispolitiikan arkkitehti George Kennan piti 1990-luvulla Naton laajentumista strategisena erehdyksenä, joka voi johtaa uuteen kylmään sotaan. Kritiikkiä ovat esittäneet myös muut ulkopolitiikan veteraanit.

Kortit pitäisi jakaa uudelleen. Suomi pystyi tähän puoli vuosisataa sitten. Neuvostoliitto ehdotti vuonna 1969 Euroopan turvallisuuskonferenssin järjestämistä Euroopan maille. Mutta Suomi esittikin oman ehdotuksensa väistäen Neuvostoliiton aloitteen ulkopoliittiset ansat. Suomi tarjoutui kokouksen isännäksi, laajensi huomattavasti agendaa ja ehdotti myös Yhdysvaltojen ja Kanadan osallistumista.

Helsingissä vuonna 1975 järjestetty Ety-kokous loi liennytyksen kauden, ja Etykistä syntynyt Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj on nyt maailman suurin alueellinen turvallisuusjärjestö.

Vahingossa alkavan ydinsodan vaara on kasvanut.

Samantapaista prosessia tarvittaisiin nytkin. Kansainvälisen turvallisuusjärjestelmän ja Yhdistyneiden kansakuntien täydellistä uudistamista vaati myös Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi puhuessaan YK:n turvallisuusneuvostolle huhtikuussa. YK:n peruskirjan artikla 109 antaa tähän prosessiin myös mahdollisuuden. Osana tätä prosessia Naton ja Venäjän suhteet pitää uudistaa.

Juuri ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan Britannian entinen ulkoministeri David Owen ja neljä muuta ulkopolitiikan asiantuntijaa pitivät Kissingerin aiempaa suomettumisesitystä epärealistisena mutta arvioivat, että Nato voisi yhdessä Ukrainan kanssa ehdottaa Venäjälle luottamusta lisääviä toimia. Tähän ehdotukseen voidaan palata, kun päästään vakaviin tulitauko- ja rauhanneuvotteluihin.

Vahingossa alkavan ydinsodan vaara on suuresti kasvanut Ukrainan sodan seurauksena ja kasvaa vielä enemmän sodan pitkittyessä. Pitäisi kiireellisesti perustaa ydinasemaiden asiantuntijoista koostuva paneeli, joka arvioisi ydinsodan lisääntyneitä riskejä ja keinoja niiden hillitsemiseksi. Paneeli voisi myös miettiä jatkotoimia jäissä olevien ydinasevalvontaneuvottelujen elvyttämiseksi.

Samanlaista paneelia tarvitaan myös peruuttamattoman ilmastokriisin estämiseksi. Ukrainan sodan seurauksena useat valtiot panostavat asevoimiensa vahvistamiseen ilmastotoimien sijaan. Fossiilisten polttoaineiden kulutus vain lisääntyy. Suomi on ollut aktiivinen ilmastokriisin ratkaisemisessa ja voisi nytkin tehdä asiasta aloitteen.

Tapio Kanninen

Kirjoittaja on New Yorkissa toimivan Global Crisis Information Networkin johtaja ja entinen YK:n poliittisen osaston suunnittelupäällikkö.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide