Vääriä adhd-diagnooseja syntyy, jos teinien ajatellaan olevan pikkuaikuisia

Onneksi nuorten selviämiskyky on hyvä riippumatta diagnooseista tai niiden puutteesta.

5.7. 16:30

Nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola puuttui tärkeään aiheeseen Minä väitän -juttusarjassa (HS 29.6.). Hän toi esiin huoltaan nuorten normaalin käyttäytymisen medikalisoimisesta, mikä näkyy muun muassa tarkkaavuushäiriödiagnoosien lisääntymisenä.

Olen juuri tavannut yli 160 vuonna 2004 syntynyttä nuorta kutsuntojen ennakkoterveystarkastuksissa. Kiinnitin huomiota siihen, että jopa 25 prosentilla näistä nuorista oli diagnosoitu joko add tai adhd, vaikka esiintyvyyden pitäisi olla 5–7 prosenttia.

Suuri osa diagnooseista on tehty yläkouluiässä, jolloin varsinkin poikien kiinnostus teoreettispainotteista koulunkäyntiä kohtaan vähentyy. Ajattelen, että tämä on enemmänkin murrosikään liittyvä normaali ilmiö. Virhetulkintoja syntyy, jos me aikuiset ajattelemme, että teinien pitäisi olla jonkinlaisia asiallisesti käyttäytyviä ”pikkuaikuisia”.

Toki koulu voi tehdä paljon panostamalla opetuksessa toiminnallisuuteen ja huomioimalla erityisesti nuorten muitakin lahjakkuuksia kuin teoreettisen puolen.

Kouluterveydenhuollossa diagnooseja tehdessä puolestaan pitäisi pystyä käymään nuoren kokonaistilanne läpi riittävän hyvin, jotta varmistuttaisiin siitä, että nuoren levottomuuden tai omiin ajatuksiin vaipumisen takana ei olisi esimerkiksi hankalaan elämäntilanteeseen liittyvää mielialapulmaa tai oppimiseen liittyviä vaikeuksia.

Kelan tarjoamat taloudelliset etuudet saattavat joskus aiheuttaa diagnoosihakuisuutta.

Kokemukseni mukaan Kelan tarjoamat taloudelliset etuudet saattavat joskus aiheuttaa diagnoosihakuisuutta. Myös lääkehaluisuutta saattaa esiintyä, sillä tarkkaavuushäiriölääkkeillä on väärinkäytön mahdollisuus ja tietty arvo katukaupassa. Toisaalta täytyy olla huolellinen siinä, että kukaan, joka oikeasti lääkkeestä hyötyy, ei jää ilman tarvitsemaansa apua.

Onneksi nuorten selviämiskyky on hyvä riippumatta diagnooseista tai niiden puutteesta. Toisen asteen opintojen aikana tapahtuu erityisesti poikien kohdalla valtavaa itsesäätelytaitojen kypsymistä.

Tämä on ollut nähtävissä, kun olen keskustellut näiden juuri aikuistuvien kutsuntapoikien kanssa heidän tähänastisista elämänvaiheistaan ja tulevaisuudensuunnitelmistaan. Monikaan heistä ei ole nähnyt, että tarkkaavuushäiriöstä voisi olla haittaa armeijassa pärjäämiselle, ja nuorten maanpuolustustahto on näyttäytynyt hyvänä.

Kiitos teille ihanat nuoret kaikista hyvistä keskusteluistamme. Olen taas oppinut teiltä paljon!

Eeva-Leena Korpijärvi

nuorisolääkäri, psykoterapeutti, Mikkeli

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide