Rautaesirippu katkaisee ihmisten välisen yhteyden

Venäjän hyökkäyssota tuhosi kansalaisten välillä yhteydet, joiden varaan keskinäinen luottamus voisi rakentua. Putin kylvää epäluuloa ja pelkoa myös ulkomailla asuvien venäläisten keskuuteen. Pakotteista tulee pitää kiinni, mutta Venäjää ei kannata eristää ikiajoiksi, kirjoittaa HS:n päätoimittaja Antero Mukka.

10.7. 2:00 | Päivitetty 10.7. 14:16

Hyökkäyssotaa käyvän naapurimaan ote kansalaisistaan kiristyy entisestään. Venäjän duuma hyväksyi tällä viikolla uusia rikoslain pykäliä, joilla muun muassa kielletään luottamuksellinen yhteistyö ulkomaisten tahojen kanssa, jos toiminnalla tuetaan Venäjän-vastaisia toimia. Vahingollisiksi katsottavista suhteista voi pahimmillaan saada jopa kahdeksan vuotta vankeutta.

Lakimuutos on suoraa jatkoa aiemmille toimille, joilla Venäjä on pyrkinyt vaientamaan kaiken kritiikin, joka kohdistuu sen sotatoimiin Ukrainassa. Selvää on, että tässäkin tapauksessa salaiseksi vehkeilyksi voidaan määritellä varsin monenlainen kanssakäyminen ulkomaalaisten kanssa. Ja mikä ulkomainen taho tahansa täyttää tarvittaessa Venäjän-vastaisen organisaation tunnusmerkit.

Vladimir Putinin hallinto on lakiin verhottua mielivaltaa.

Venäjä on lähtenyt terrorin tielle, ja pelossa halutaan pitää eritoten ne kansalaiset, jotka eivät varauksetta tue sotatoimia. Myös kotimaansa ulkopuolella asuville venäläisille halutaan tehdä selväksi, keiden puolella heidän tulee seistä.

Suomi poisti heinäkuun alussa itärajalta koronarajoitukset. Venäjä seuraa perässä 15. heinäkuuta lukien. Rajanylitys, ostosmatkailu ja kansalaisten kanssakäyminen voisivat periaatteessa tapahtua yhtä vapaasti kuin ennen pandemian alkua.

Mikään ei ole kuitenkaan ennallaan. Helmikuun 24. päivän jälkeiset tapahtumat katkaisivat dramaattisesti sen kaiken arkisen yhteyden, joka Suomen ja Venäjän välille ehti Neuvostoliiton romahdusta seuranneina vuosina rakentua.

Putinin hallinto on laillistettua mielivaltaa.

Venäjä rajoittaa jatkossakin omien kansalaistensa tuloa. Suomalaisilla taas ei ole sattuneesta syystä järin suurta matkustusintoa juuri tuohon suuntaan. Uutta Pietarin-matkailun kukoistuskautta, reissuja suvun kotikonnuille Karjalaan tai itärajan päivittäisen bensaturismin paluuta saadaan odotella.

Venäjän-vastaiset sanktiot vaikuttavat laajasti kaikkeen kanssakäymiseen, myös ruohonjuuritasolla. Junat eivät liiku, lentokoneet eivät lennä. Raha ei siirry, eivätkä kortit kelpaa. Bussilla tai autolla Venäjälle ja Venäjältä pääsee toistaiseksi.

Itärajalla on palattu vuosikymmenten takaiseen aikaan. Silloin naapurimaan nimi oli vielä Neuvostoliitto. Nyt jääkausi voi olla jopa syvempi.

Suomessa asuu kymmeniätuhansia ihmisiä, joiden alkuperäinen kotimaa on Venäjä. He ovat Putinin käynnistämän sodan oheiskärsijöitä, jotka joutuvat kukin hakemaan oman paikkansa sodan avoimen tuomitsemisen ja kaiken nielevän patriotismin välillä. Heidän elämäänsä sanktiot ja alati kasvava epäluottamuksen kuilu lännen ja Venäjän välillä vaikuttavat suoraan ja dramaattisesti. Monella on sukulaisia Venäjällä, ja he ovat monin tavoin verkottuneita kahden kulttuurin väliseen elämään.

Miten suopeasti Putinin Venäjä lopulta kohtelee heitä, kun diktatuurin ruuvi kiristyy edelleen?

Suomi ja Venäjä ehtivät kansalaisyhteiskuntien tasolla löytää toisensa monella elämänalueella. Kolmeenkymmeneen vuoteen mahtuu mittava määrä liikekumppanuuksia, tiede- ja kulttuurikontakteja, asiakas- ja ystävyyssuhteita ja elämän mittaisia siteitä. Uusi rautaesirippu katkoo julmasti juuri sellaisia yhteyksiä, joiden varaan normiaikojen hyvä naapuruus aikanaan voisi rakentua.

Euroopan ei tule perääntyä pakotteissaan. Taistelu Ukrainan rinnalla vaatii kärsivällisyyttä ja uskoa siihen, että vastapuoli lopulta taipuu. Valitettavasti tilanne on venäläisnäkökulmasta aivan sama: Putin laskee sen varaan, ettei Euroopan kantti pidä.

Pyrkimys rajoittaa ja kontrolloida venäläisten kontakteja ulkomaailmaan vie Venäjää kohti Pohjois-Korean mallia. Putin tulee epäonnistumaan tässäkin aikeessaan, sillä miljoonille venäläisille Suomi ja muut länsimaat – Natokaan – eivät ole vihollisia, koska kielitaitoisina ja paljon matkustaneina he tietävät, ettei heille kerrottu ole totta.

Näille venäläisille Suomen tulisi olla nytkin se hyvä naapuri.

Putin onnistuu toki kylvämään pelkoa ja epäluuloa, mutta sillekään ei pidä antaa periksi. Suomen ja suomalaisten etu ei ole Venäjän eristäminen ikiajoiksi. Noin 1 300 kilometrin mittainen kyräilyvyöhyke on itsessään turvallisuusriski. Kun demokratia lopulta voittaa, tarvitsemme yhteisiä muistijälkiä, luottamuksen rippeitä, joiden varaan lähdetään rakentamaan sitä rajanaapuruutta, jonka rikollinen sota tuhosi.

Kirjoittaja on HS:n päätoimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide