Tiivis rakentaminen ajaa lapsiperheet Helsingistä

Kasvun liiallinen suuntautuminen Helsinkiin, Espooseen ja Vantaalle ei ole valtakunnan eikä asukkaiden etu.

13.7. 2:00

Apulaispormestari Anni Sinnemäki ja toimialajohtaja Ville Lehmuskoski perustelivat Helsingin tiivistä ja korkeaa kaupunkirakentamista vetoamalla kestävään kaupunkikehitykseen. He totesivat Helsingin yleiskaavan vuodelta 2016 turvaavan sekä kasvun edellytykset että viherrakenteen kokonaisuuden (HS Mielipide 11.7.).

Yleiskaava todellakin turvaa kasvun edellytykset lähes Tampereen väestöä vastaavalle asukasmäärälle Helsingissä. On selvää, että se johtaa ylitiiviiseen ja korkeaan rakentamiseen kaikkialla. Mistään monipuolisesta asuntorakentamisesta ei voida puhua.

Kaikki eivät kuitenkaan halua asua uusissa torneissa tai 8–10-kerroksisissa umpikortteleissa. Moni kaipaa asumisympäristöltään vehreyttä, inhimillistä mittakaavaa ja pihaa, jonne aurinko paistaa syksylläkin. Viime vuosisadalla rakennetuissa asumalähiöissä viihdytään yleensä hyvin.

Yksipuolisen kaupunkirakentamisen seuraukset ovat nyt jo näkyvissä. Täältä muutetaan pois miellyttävämpään asuinympäristöön. Viime vuonna Helsingistä muutti muualle 4 210 henkilöä. Muuttajat ovat pääasiassa 25–45-vuotiaita työssä käyviä ihmisiä sekä lapsiperheitä, siis parhaita veronmaksajia. Eikö nyt jo pitäisi Helsingin johdossa herätyskellojen soida?

Kasvua ihannoivasta kaupunkisuunnitteluajattelusta on päästävä eroon.

Tällainen politiikka ei suinkaan ole turvannut viherrakenteen kokonaisuutta. Asukkaille tärkeitä metsiköitä ja puistoja pyritään jatkuvasti ottamaan rakentamiskäyttöön. Hämeenlinnanväylästä haluttiin tehdä kaupunkibulevardi ja sen varjolla kaavoittaa kaksi riviä kerrostalokortteleita Keskuspuistoon. Oikeuden päätökset kuitenkin estivät hankkeen. Nyt yritetään samaa Vihdintiellä, jossa Riistavuoren 70-vuotias puisto – joka on tuhansien etelähaagalaisten ainoa lähivirkistysalue – halutaan rakentaa kantakaupunkimaisesti. Samalla uhkaa katketa luonnonmukainen seudullinen viherreitti, jota pitkin pääsee Vantaalle asti.

On turha yrittää rakentaa kaikkialle yhä tiiviimpää ja yhä korkeampaa. Maa loppuu kuitenkin ennen pitkää. On hyväksyttävä se tosiasia, että Helsinki on kohta täyteen rakennettu. Kaupunkiamme ei kannata pilata. Kasvua ihannoivasta kaupunkisuunnitteluajattelusta on päästävä eroon. Helsinki ei ole Hongkong.

Minne kasvu sitten pitäisi suunnata? Suomessa tarvitaan ensinnäkin tehokkaampaa aluepolitiikkaa. Kasvun liiallinen suuntautuminen Helsinkiin, Espooseen ja Vantaalle ei ole valtakunnan etu, mutta se ei ole myöskään näissä kaupungeissa asuvien ihmisten etu. Viheralueita menetetään, asuinympäristö huononee, liikenne tukkeutuu ja kallistuu.

Toiseksi muualta seudulle muuttamaan pyrkiviä on ohjattava pääradan ja rantaradan varrella oleviin pikkukaupunkeihin ja kuntiin. Niissä on inhimillinen mittakaava, valmis palvelurakenne, monipuolinen tonttitarjonta, oma historiallinen identiteetti, laajat ulkoilualueet asutuksen lähellä sekä hyvät joukkoliikenneyhteydet Helsinkiin.

Lauri Nordberg

ympäristöjuristi, kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen 1970–1992

Helsinki

Lue lisää: Helsingin kestävällä kaupunkisuunnittelulla ehkäistään luontokatoa

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide