Kuormitettu ensihoitopalvelu uhkaa kriisiytyä

Ensihoitopalvelun kontolle on tullut lukuisia muille toimijoille kuuluvia tehtäviä. Kunkin toimialan tulisi ottaa vastuu omista haasteistaan.

13.7. 2:00

Ensihoitopalvelun lakisääteinen perustehtävä on äkillisesti sairastuneen tai vammautuneen potilaan tilanarvio, ensihoito ja tarvittaessa kuljetus päivystykseen. Tämän tehtävän hoitaminen on vakavasti vaarantumassa, eivätkä kiireellistä ensihoitoa tarvitsevat potilaat enää välttämättä saa apua riittävän nopeasti.

Pienet vammat, päänsäryt, kuume, lasten raivokohtaukset, kotiverenpainemittarin poikkeavat lukemat, Omakannasta luetut tutkimuslöydökset ja erilaisten älylaitteiden hälytykset ovat esimerkkejä lukuisista arkipäivän tilanteista, joissa väestö on alkanut turvautua hätäkeskuksen apuun. Myös hoivakodit soittavat ongelmatilanteissa usein hätänumeroon eivätkä nimetylle lääkärikonsultilleen. Hätäkeskusjärjestelmää suunniteltaessa ei osattu varautua tällaiseen väestön käyttäytymisessä tapahtuvaan muutokseen.

Hätäkeskuslainsäädäntö, hätäkes­kuspäivystäjien koulutus ja hätäkeskuksen tietojärjestelmä Erica pohjautuvat siihen olettamaan, että yleiseen hätänumeroon (112) soiton taustalla on lähtökohtaisesti aina hätätilanne tai sellaisen epäily. Kun näin viritettyä järjestelmää on kuormitettu muille kuuluvilla tiedusteluilla ja avunpyynnöillä, ensihoitopalvelun tehtävämäärä on kasvanut merkittävästi. Trendi on näkynyt jo pitkään, uhkaava kriisiytyminen vasta kesästä 2021 alkaen.

Suomessa hätäpuheluiden ja ensihoitohälytysten määrä väestöpohjaan suhteutettuna on poikkeuksellisen suuri. Tilanne ei selity väestön ikääntymisellä tai terveydentilassa tapahtuneilla muutoksilla. Syinä on pidetty muun muassa yksinasumisen lisääntymistä ja sosiaalisten verkostojen puutetta, palveluiden häiriökysyntää, päivystyksellisen puhelinneuvonnan (päivystysapu 116 117) ja internetpohjaisten palvelujen heikkoa tunnettavuutta sekä ulkomaalaistaustaisen väestönosan tietämättömyyttä sote-palveluiden käyttöperiaatteista.

Palveluiden häiriökysynnässä asiakkaan odotukset, tarpeet ja palvelujen tarjonta eivät kohtaa, ja hän hakeutuu palveluiden piiriin aina uudelleen. Häiriökysyntä ei useinkaan aiheudu yksilöistä vaan palvelurakenteen kyvyttömyydestä ratkaista oikeita asioita oikealla tavalla ja oikeaan aikaan.

Yleinen hätänumero on tarkoitettu vain hätätilanteita varten.

Hätäkeskuksella on asiakkaita, ei potilaita, eikä terveydenhuollon lainsäädäntö tai potilasvakuutus siis koske hätäkeskuspäivystäjien toimintaa. Hätäkeskuspäivystäjät suorittavat oman ammattitutkintonsa eivätkä ole terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Toiminnan luonteeseen liittyy tietty virhearvioiden riski. Koska vakuutus ei suojaa hätäkeskuspäivystäjiä virhearvion tapahtuessa, on vääjäämättä seurauksena ylihälyttäminen. Myös asiakkaan kannalta tilanne on ongelmallinen vahinkoilmoitusmahdollisuuden puuttuessa. Asiakkaan ainoa mahdollisuus ajaa oikeuksiaan on raskas ja epätarkoituksenmukainen rikosoikeudellinen prosessi. Tarvittaisiin terveydenhuollon potilasvakuutusta vastaava hätäkeskusvakuutus.

Sosiaalihuoltolain perusteella kuntien – jatkossa hyvinvointialueiden – on järjestettävä välttämättömät ja kiireelliset sosiaalipalvelut ja muut tukitoimet kaikkina vuorokaudenaikoina. Sosiaalipäivystyksen työntekijät voivat jalkautua asiakkaan luokse, mutta pääosin työtä tehdään yhä toimistosta käsin. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa sosiaalitoimen liikkuvat palvelut ovat alikehittyneitä ja ensihoitopalvelu hoitaa päivittäin lukuisia sosiaalitoimelle kuuluvia tehtäviä.

Ratkaisua tilanteeseen ei tule hakea ensihoidon voimavarojen lisäämisestä vaan siitä, että kukin toimija ottaa täyden vastuun oman toimialansa haasteista. Ensi vuoden alussa toimeenpantava sote-uudistus antaa osaltaan tähän hyvät mahdollisuudet.

Samalla tulisi kehittää hätäkeskuslainsäädäntöä sekä lisätä hätäkeskuspäivystäjien osaamista ja oikeutta päättää puhelu neuvontaan tai siirtoon muihin palveluihin ilman ensihoidon hälyttämistä. Erica-tietojärjestelmän riskiarviotyökalua olisi myös syytä kehittää. Terveydenhuollon päivystyksellistä puhelinneuvontaa tulisi vahvistaa ja lisätä sen osaksi päivystyksellisiä lääkärin etävastaanottoja.

Markku Kuisma

Kirjoittaja on ensihoidon linjajohtaja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä ja ensihoitolääketieteen dosentti Helsingin yliopistossa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide