Entä jos puut saisivat suunvuoron?

Puut ovat siirtyneet metsistä myös museoihin. Eräässä näyttelyssä ääneen pääsee Tammi, jolla on paljon asiaa.

16.7. 2:00

Välillä on pakko päästä metsään tai puistoon, puiden äärelle ylipäätään.

Puissa on rauhoittavaa voimaa. Haavan suhina korvissa tasaa pulssin, ja toisaalta keväällä räjähtävä lehtipuiden vihreys lataa energiaa niin, että melkein kipeää ottaa. Ja tuoksut – ah!

Puihin voi törmätä tänä kesänä muuallakin kuin metsissä. Heureka esimerkiksi esittelee puun supervoimia, ja Kotkassa Kymenlaakson museossa on esillä näyttely Puun vuoro. Taiteilija Ilona Rista on työstänyt puuta 40 vuotta. Elo-syyskuussa Rista tuo Suomalaisia kukkia -teoksensa Linnunlauluun Helsinkiin ja haluaa herätellä sillä keskustelua suomalaisesta puukulttuurista.

Puuta katsotaan usein teollisuuden ja käytettävyyden näkökulmasta. Designmuseossa Helsingissä esillä oleva italialaistekijöiden Cambio-näyttely on siitä erikoinen, että siellä myös puu itse saa suunvuoron, harmi kyllä vain englanniksi.

”Yllätyt ehkä, kun kuulet minun puhuvan”, aloittaa Quercus eli Tammi ja epäilee, että pidämme puita vähän yksinkertaisina, eräänlaisina ”hidasälyisinä vihreinä kivinä”. Tammi kertoilee ominaisuuksistaan ja puiden valtakunnasta videoteoksessa, ja sillä on ollut ajatusten muotoilussa apunaan filosofi-kasvitieteilijä Emanuele Coccia. Universumin tähtisumulta paikoin näyttävä videon kuvamateriaali koostuu manipuloidusta valotutkakuvasta Virginian tammimetsistä.

Puut elävät pidempään kuin ihmiset ja ovat monella tavoin hyvin pitkälle kehittyneitä: ne ovat tietoisia itsestään ja kyvykkäitä kommunikoimaan lajitovereidensa kanssa. Ja ne tietävät mitä ympärillä tapahtuu, Tammi kertoilee.

Puilla on myös kadehdittavia ominaisuuksia. Ne voivat esimerkiksi kasvattaa uusia jäseniä tuhoutuneiden jäsentensä tilalle. ”Vartaloni on monenikäinen. Jotkut osat voivat olla 700-vuotiaita, kun taas toiset vain kuukausia vanhoja”, Tammi toteaa.

Mitä lisääntymiseen tulee, puilla on omat erikoisuutensa. Voin rakentaa satoja sukupuolielimiä, Tammi kehaisee. Lisääntymisen harjoittaminen ei ole puulle myöskään kovin yksityinen asia vaan varsinaiset ekologiset orgiat, eläin- ja kasvikunnan yhteistä hurmosta.

Puu muistuttaa, että sen kroppa on omaperäinen sekoitus elävää ja kuollutta, eikä puu kuole koskaan kokonaan. ”Vartaloni on kanssasi, elämässäsi, mitä odottamattomilla tavoilla”, Tammi sanoo. Puut ovat tuoli, jolla istumme, talo, jossa asumme, mutta myös sisällämme kaiken aikaa: onhan ihmisten hengitettävä. Elinehtomme, happi, on puiden aineenvaihdunnan sivutuote. Ihmisen jokainen hengenveto on intiimiä kommunikaatiota puiden kanssa.

Vauhtiin päästyään Tammi ehdottelee historiankirjoitustammekin uusiksi. Miksi puhutaan kivi- ja pronssikaudesta, kun pitäisi oikeastaan puhua rautatammikaudesta, mäntykaudesta ja lehtikuusikaudesta?

”Me olemme maapallon ilmaston arkisto, joka tallentaa jokaisen pienenkin ympäristön muutoksen, me tarkkailemme mitä teet. Sinun pitäisi kiinnittää meihin enemmän huomiota”, puu varoittaa.

Tammen puheenvuoro tekee kyllä vaikutuksen. Jotenkin jää myös tunne, että se ansaitsisi vastapalveluksia.

Kirjoittaja on HS:n kulttuuritoimituksen toimitussihteeri.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide