Suomen muuttunut ulkopoliittinen linja vaatii jatkuvaa arviointia

Vaarana nykyisessä monella tavalla hyvin vaikeassa poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa on, että Suomi taantuu Naton köyhtyväksi rajamaaksi.

3.8. 2:00

Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen vuodesta 1945 lukien Suomen uusi ulkopoliittinen linja muotoutui vähitellen niin kutsutuksi Paasikiven–Kekkosen linjaksi. Sekä Paasikiven että Kekkosen tavoitteena oli rakentaa luottamukselliset ja ystävälliset suhteet Neuvostoliittoon, jota vastaan yhdessä Saksan kanssa käydyn hyökkäyssodan Suomi oli hävinnyt. Tärkeää oli pysytellä suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella.

Paasikiven–Kekkosen linja takasi Suomen ja Neuvostoliiton välisen rauhan, oli Suomelle viime kädessä taloudellisesti edullista ja mahdollisti myös Suomen ja läntisten maiden suhteiden kehittymisen. Tämä joidenkin suomalaisten häpeällisenä ja halveksittavana pitämä niin kutsuttu ”suomettumisen aika” oli myös kansalaisten perusturvan kannalta tärkeän suomalaisen hyvinvointivaltion rakentamisen aikaa.

Suomen nykyinen ulkopoliittinen johto – Suomen perustuslain mukaan ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa – on kääntänyt Suomen ulkopolitiikan suuntaa radikaalisti.

Tämä uusi ulkopolitiikka, jota voitaneen kutsua Niinistön–Marinin linjaksi, on viemässä Suomen sotilasliitto Naton jäseneksi. Nato on määritellyt uudessa ohjelmassaan Neuvostoliiton perillisen Venäjän vihollisekseen. Näin Suomen naapurimaasta Venäjästä on tulossa myös Suomen vihollinen.

Uusi linja näyttää johtavan Suomen lisääntyneeseen aseelliseen varustautumiseen ja koko yhteiskunnan militarisoitumiseen.

Luottamuksellisiin Venäjän-suhteisiin rakentuvan ulkopolitiikan asemasta etualalle nousevat aseisiin nojaava puolustuspolitiikka ja liittosuhde Naton kanssa. Naton liittymisprosessin yhteydessä on tullut esiin myös viitteitä Suomen joutumisesta suurvaltojen pelinappulaksi.

On väitetty, että Natoon liittyminen on välttämätöntä ja takaa Suomen turvallisuuden. Toisenlainenkin arvio olisi mahdollinen, sillä tässäkään asiassa ei todennäköisesti ole vain yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua.

Tämänkin vuoksi on tarpeen jatkuvasti arvioida Niinistön–Marinin linjan perusteita ja kestävyyttä.

Vaarana nykyisessä monella tavalla hyvin vaikeassa poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa on, että Suomi taantuu Naton köyhtyväksi rajamaaksi. Kansalaisten olennaisten tarpeiden tyydyttäminen voi käydä vaikeammaksi ja ilmassa leijuu monenlaisten konfliktien uhka. Ja joka tapauksessa Suomi itsekin on osaltaan vastuussa omasta tulevaisuudestaan.

Matti Rintala

varatuomari, Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide