Väkivaltainen sisältö ei tulisi olla lasten saatavilla

Väkivalta näkyy aivan liian yleisesti tv:n miltä kanavalta tahansa, melkein aamusta iltaan.

17.7. 15:30

HS:n Lasten uutisten toimittaja Kukka Andersson kirjoitti (HS 4.7.) mielestäni tärkeästä kysymyksestä –”miten sodasta tulisi kertoa lapsille?”. Andersson vastaa kirjoituksessaan 11-vuotiaan lukijamatkalaisen kysymykseen. Hyvään tekstiin lisäisin yhden näkökohdan.

Suomella on edellä mainitusta kriisiviestinnästä omakohtaista kokemusta. Olen haastatellut suuren määrän viime sotien veteraaneja. He olivat lastensa isinä ratkaisseet tämän ”vaikean kysymyksen” kohdallaan mielestäni tosi sivistyneellä tavalla. He eivät kertoneet lapsilleen, veteraanien omien lastenkaan vahvistamien kertomusten mukaan, sodasta mitään ja vasta kysyttäessäkin, ei mitään raakuuksia.

Jälkikäteen sotiemme veteraaneja – isäänikin syytettiin siitä, että ”mitäs menitte sinne”. Senkin tämä Suomen historian suurin sukupolvi sivuutti vaikenemalla ja vielä senkin, ettei muka olisi saanut sotien jälkeen asiasta puhua, koska se oli ”ulkopoliittisesti kiellettyä”. Ottivat kaikesta syyt niskoilleen. Koko ajan heidän mielessään oli kirkkaana ”vaikea kysymys”: He eivät halunneet, että omien lasten yöunet ja pahimmillaan lasten mielenterveys järkkyy.

Haastattelutilanteissa kokemani vakuuttavan tiedon perusteella veteraanit olisivat uskaltaneet kertoa mitä vain sodasta, eivät he olleet ”pelkureita”. Sodassa, jossa heidän piti olla valtiojohdon julkilausuman tiedon mukaan jatkosodan osalta vain ”heinäntekoon saakka”. Isänikin mukaan: ”otetaan takaisin ne alueet mitkä meiltä on vääryydellä viety.” Ja sitten sota on ohi – rajaa ei ylitetä.

Mielestäni tiedotusvälineet ovat laajalti unohtaneet väkivallasta kerronnan merkityksen kansalaisten mielenterveyttä ajatellen. Väkivalta näkyy aivan liian yleisesti tv:n miltä kanavalta tahansa, melkein aamusta iltaan. Tällaisen näyttäminen pitäisi kieltää, koska se on lasten saatavilla myös muutoin.

Toimittaja Anderssonin pohdinta kannattaisikin ottaa vakavasti. Toisen maailmansodan veteraanit hoitivat tehtävänsä syyllistämättä ja katkeroitumatta ilman ohjeita. Nyt 80 vuotta myöhemmin veikkaan, että on epäonnistuttu pahasti. Siitä on merkkejä myös maailmalta, jopa valtionpäämiesten henkirikosten muodossa.

Se sivistys, joka näkyi muun muassa Yhdysvaltain sotaa kokeneen presidentin Dwight D. Eisenhowerin jäähyväispuheessa vuonna 1960, olisi hyvä muistaa myös tässä yhteydessä: Sodan jälkeen tulee rauha – ennemmin tai myöhemmin. Eisenhower oli sotien jälkeen poistamassa rotuerottelua ja pani itsensä likoon määräämällä kansalliskaartin saattamaan afroamerikkalaisia lapsia valkoisten kouluun. Ja mitä nämä nykyiset Bidenit ja Trumpit tekevätkään? Valkoisen talon valtauksesta puhumattakaan.

Löytyykö tänä päivänä enää yhtään kansalaista – mistään maasta – joka saavuttaisi rauhan neuvottelutaidollaan? Tuohon työhön tarvitaan kaikkialla valistunutta tiedonvälitystä, jota muuten Suomessa viime sotien aikana ja jälkeen johti kovasti syytelty akateemikko Kustaa Vilkuna, joka ymmärsi asiantilan vakavuuden.

Tenho Tikkanen

Espoo

Lue lisää: Sodasta kertominen lapsille tuntuu vaikealta

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide