Hätäkeskuspäivystäjän arvioon on voitava luottaa

Päivystäjälle on taattava riittävät mahdollisuudet ja oikeudet tehtävänsä hoitamiseen.

17.7. 2:00 | Päivitetty 17.7. 13:05

Hätäkeskukseen tehdään vuositasolla lähes kolme miljoonaa hätäilmoitusta. Noin puolet niistä johtaa tehtävään. Välittämättä jääneiden ilmoitusten joukossa on soittoja huonosti hiekoitetuista teistä, kansalaisen yllättäneestä oksennustaudista, torikahvilan masentuneista lokeista ja puolisoista, jotka eivät suostu antamaan kaukosäädintä. Turhat puhelut kuormittavat, ja päivystäjien työssä jaksaminen onkin ollut koetuksella jo pitkään. Yksittäinen hätäkeskuspäivystäjä voi vuodessa vastaanottaa yli 12 000 hätäilmoitusta.

Tähän haasteeseen voi vain osittain vaikuttaa turvallisuusviestinnällä. On myönnettävä, että maailma on muuttunut. Ruuhkautuneet terveys- ja sosiaalipalvelut saavat ihmiset hakeutumaan päivystyspalveluiden ääreen myös kiireettömissä asioissa. Päivystyspalvelujen ruuhkautuessa soitetaan hätänumeroon.

Ensihoidon linjajohtaja Markku Kuisma Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä kirjoitti ansiokkaasti aiheesta Helsingin Sanomissa (HS Vieraskynä 13.7.). Kuisman mukaan hätäkeskuslainsäädäntöä tulisi kehittää ja lisätä hätäkeskuspäivystäjien osaamista ja oikeutta päättää puhelu neuvontaan tai siirtoon muihin palveluihin ilman ensihoidon hälyttämistä.

Päivystäjän kokonaisharkintaa on viime vuosina rajattu.

Nämä ovat erittäin tärkeitä nostoja. Hätäkeskuslainsäädäntöä ollaan parhaillaan uudistamassa, kuten myös hätäkeskuspäivystäjien ammattitutkintoa. Toivon, että niissä kaikissa otetaan huomioon se toimintakulttuurin muutos, joka hätänumeroon soittamiseen nykyisin liittyy.

Hätäkeskuksessa puheluun vastaa virkamies, joka tekee työtään virkavastuulla. Hän tekee riskinarvion, jonka perusteella arvioidaan johtaako tilanne välitettävään tehtävään. Tähän liittyvää päivystäjän kokonaisharkintaa on viime vuosina rajattu yhteistyöviranomaisten toimesta, ja päivystäjän mahdollisuuksia jättää tehtävä välittämättä kokonaisharkintaan perustuen on kavennettu. Mikäli viranomaisten asettamat kriteerit vaativat tehtävän välittämistä, ei keskustelua enää voi kääntää terveysneuvonnaksi. Niitä kriteerejä ei tietenkään määrittele sen enempää päivystäjä kuin Hätäkeskuslaitoskaan, vaan toimialat itse.

Elämä on monimuotoista ja värikästä. Sen kaikkia variaatioita ja onnettomuuksien kirjoa on mahdotonta arvioida ennalta määriteltyjen kriteerien avulla ilman yli- tai aliarviointeja, ellei mukana kulje kokonaisharkinnan tuoma jousto. Pyrkimykset rajoittaa kokonaisharkinnan käyttöä haastavat päivystäjän työtä, mikä näkyy suoraan viranomaisille välitettävissä tehtävissä.

Päivystäjälle on taattava riittävät mahdollisuudet ja oikeudet tehtävänsä hoitamiseen tavalla, joka on avuntarvitsijan ja koko viranomaisjärjestelmän edun mukaista. Sen tulisi käsittää myös joustavia tapoja lähestyä tilanteita, jotka eivät vaadi esimerkiksi ensihoitopalvelua mutta joista kansalainen ei itse koe selviytyvänsä ja joihin viranomaiset tahtovat jollain tasolla reagoitavan hätäkeskuksen suunnasta.

Patrick Tiainen

ylipäivystäjä, varaluottamusmies

Rymättylä, Naantali

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide