Varhaiskasvatuksen opettajien koulutus ei valmista työelämään

Ensi syksynä työskentelen päiväkodissa vain keikkaluontoisesti, ja suunnitelmissa on alanvaihto.

2.8. 2:00

Olen alle 30-vuotias, vuoden päiväkodissa töissä ollut varhaiskasvatuksen opettaja. Valmistuin tasan vuosi sitten ja pääsin heti töihin, työpaikkoja alalla kun piisaa. Olin tietoinen alan haasteista, mutta todellisuus löi silti vasten kasvojani. Voin rehellisesti sanoa, että takana on yksi elämäni vaikeimmista vuosista.

Löytäisin varmasti syyllisiä tilanteelle monesta eri suunnasta, mutta eniten syytän itseäni ja opettajankoulutusta. Koulutusta, johon hain innolla ja jonka pääsykokeisiin luin ahkerasti, jotta pääsisin sisään. Itseäni syytän siitä, että olin niin typerä, että valitsin tämän alan, vaikka olin tietoinen resurssipulasta, haastavista lapsiryhmistä ja kuormitukseen nähden naurettavasta palkasta.

Teoriaosaamista ei ole mitään hyötyä, jollei sitä voi peilata käytäntöön.

Vaikka minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta kasvatusalalta, uskoin naiivisti, että koulutus kyllä antaisi tähän eväät ja viimeistään työ opettaisi. Ensimmäinen uskomukseni ei olisi voinut osua kauemmas totuudesta. Toinen uskomukseni piti paikkansa, mutta hintana oli jatkuva tunne siitä, että olen töissä lähinnä taakaksi muille työntekijöille, kun en osaa tarpeeksi.

Väitän, että yksi syy sille, miksi nuoret vastavalmistuneet opettajat eivät jää kasvatusalalle, on se, että meille ei anneta opinnoissa tarpeeksi valmiuksia työelämään. Teoriaosaamista kyllä tarvitaan, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, jollei sitä voi peilata käytäntöön. Ilman aikaisempaa kokemusta päiväkodista tai lapsiryhmän ohjaamisesta ei teoriaa voi ymmärtää eikä soveltaa käytännön kasvatustyöhön.

Varhaiskasvatuksen opettaja ei ole sellainen ammatti, jota voisi tulla vasta työelämään opettelemaan. Henkilökunta on muutenkin kovilla, eikä heillä ole voimavaroja alkaa kouluttaa vastavalmistuneita. Ammatissa tarvittavat taidot olisi pitänyt oppia varsinaisen koulutuksen aikana. Tällä hetkellä tuntuu, että opettajankoulutus tuottaa alalle lähinnä nuoria, naiiveja työntekijöitä, joilla ei kuitenkaan ole käytännön lastenkasvatuksesta mitään hajua. Näin kävi myös minulle.

Kysynkin, onko meillä varaa haaskata yhteiskunnan rahoja koulutukseen, josta opiskelijat eivät hyödy. Puhumattakaan siitä, millaisen kriisin osaamattomuus vastavalmistuneen elämässä aiheuttaa, kun oman alan töissä ei pärjääkään. Ensi syksynä työskentelen päiväkodissa vain keikkaluontoisesti, ja suunnitelmissa on alanvaihto. Kuinkahan monen muun opettajaopiskelijan tilanne tulee ensimmäisen työvuoden jälkeen olemaan tämä?

Alanvaihtaja

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide