Ukrainan sotaa ei saa perustella uskonnolla

Hyökkäyssodan puolustaminen uskonnollisin perustein on eettisesti väärin ja rikkoo yhteyttä idän ja lännen välillä.

29.7. 2:00

Venäjän presidentti Vladimir Putin on hyväksikäyttänyt uskontoa perustellessaan laitonta hyökkäyssotaa Ukrainaan. Myös Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja, patriarkka Kirill, on tukenut sotatoimia uskonnollisin perustein. Itäistä ja läntistä perinnettä edustavien kirkkojen johtajina olemme tästä syvästi järkyttyneitä.

Tuore esimerkki uskonnon väärinkäytöstä nähtiin, kun patriarkka Kirill vieraili kesäkuussa sotilassairaalassa Krasnogorskissa, Moskovan läntisessä naapurikaupungissa. ”Tietyssä mielessä olette kaikki kilvoittelijoita”, Kirill totesi sodassa vammautuneille venäläissotilaille. Se, että sotilaat ja koko Venäjän armeija pysyvät hyvän puolella, on patriarkan mukaan tärkeää, ”koska silloin sotilaat saavat jumalallista tukea päämäärilleen”.

Idän kristillisessä perinteessä kilvoittelu ymmärretään hurskauden harjoitukseksi, jonka ytimessä on ihmisen hengellinen kasvu. Kyseessä on aina henkilökohtainen ponnistus kohti korkeampia arvoja, kuten omasta luopumista ja lähimmäisen puolesta uhrautumista. Sotilaat joutuvat epäilemättä ponnistelemaan ja uhrautumaan, mutta rinnastaessaan väkivallan uskonnolliseen hurskauteen patriarkka väärinkäyttää paitsi perinnettään myös kristinuskon ydintä.

Toinen esimerkki Kirillin ongelmallisesta retoriikasta liittyy valheelliseen ja vahingolliseen vastakkainasetteluun. Penzan kaupungin katedraalissa patriarkka julisti kesäkuussa, kuinka uhrautuminen eli kilvoittelu on venäläisille jotain, joka on lähtöisin ”sisäisestä moraalisesta tunteesta, jonka ortodoksinen usko on kasvattanut”. Sitaattiin liittyy monta vakavaa ongelmaa.

Oikeutusta sodalle yritetään keinotekoisesti löytää sieltä, mikä koskettaa monia.

Viitatessaan väkivaltaiseen sotaan kilvoitteluna patriarkka kaunistelee totuutta. Hän pyrkii pesemään veritahroja puhtaaksi uskonnolla. Lisäksi puheet siitä, että venäläissotilailla on sisäänkudottu moraali ja että he edustavat hyvää, pitävät sisällään väitteen, että vastapuoli on moraaliton ja edustaa pahaa. Kyse on tarkoituksellisesta toisen ihmisryhmän epäinhimillistämisestä, mikä on edellytys sille, että ihminen on valmis tappamaan muita.

Epäinhimillistämistä on kuultu erityisen paljon Kremlin puheenvuoroissa, joissa ukrainalaisia kutsutaan fasisteiksi ja nationalisteiksi, jotka pitää denatsifioida. Patriarkan puheissa näkyy sama ilmiö, joskin hienovaraisemmin ja eri painotuksin. Kirillin puheissa toistuvat syytökset kristinuskosta luopuneesta ja liberaalista lännestä, joka on sodan todellinen vihollinen ja saanut osan ukrainalaisista pauloihinsa. Näin patriarkka antaa valheellisen kuvan lännestä ja sen kirkoista sekä sivuuttaa samalla sen tosiasian, että vastapuolen ukrainalaiset edustavat hekin pääosin itäistä kristillisyyttä.

Kun sodalta puuttuu rationaalinen oikeutus, sitä yritetään keinotekoisesti löytää sieltä, mikä puhuttelee ja koskettaa monia venäläisiä: toisen maailmansodan kipeistä muistoista sekä ortodoksisesta uskosta. Tällaisen retoriikan todellisia uhreja ovat sodassa kärsivät ja kuolevat ukrainalaiset, mutta samalla patriarkka hämärtää puheillaan venäläisten moraalintajua, vahingoittaa Venäjän ortodoksista kirkkoa ja vääristää kuvaa niin idän kuin lännenkin kirkoista.

Kristinuskon läntisessä perinteessä puhutaan oikeutetun sodan periaatteesta. Tällä tarkoitetaan sitä, että vaikka ihmisen tappaminen on lähtökohtaisesti aina väärin, tietyissä tilanteissa sodankäynti on eettisesti perusteltua. Periaatteen mukaan ainoastaan puolustussota voi olla oikeutettua, jos muita vaihtoehtoja ei enää ole ja taisteluiden avulla pystytään torjumaan vieläkin suurempaa kärsimystä.

Vaikka itäisessä perinteessä ei puhuta oikeutetun sodan periaatteesta, ortodoksinen kirkko ei ole vaatinut tiukan pasifistista suhtautumista sotaan. Se nostaa kuitenkin aina kristillisen omantunnon etusijalle ja korostaa, ettei viattomien tappaminen muutu eettisesti hyväksyttäväksi valtioiden päämääristä riippumatta.

Venäjän käymän laittoman hyökkäyssodan puolustaminen uskonnollisin perustein on uskonnon hyväksikäyttöä: se on eettisesti väärin, rikkoo yhteyttä idän ja lännen välillä sekä ennen muuta vahingoittaa ihmistä.

Tapio Luoma ja arkkipiispa Leo

Luoma on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa ja Leo Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide