Omaishoidon tuki tulisi saada lopultakin verovapaaksi

Jollekin toiselle omaishoitajalle jää käteen lähes koko tuen määrä, jollekin toiselle vielä vähemmän kuin minulle.

30.7. 2:00

Olen aina tiennyt, että omaishoidon tuki on veronalaista tuloa omaishoitajille. Mutta en ole aiemmin oikeasti osannut ajatella, miten epätasa-arvoisesti se meitä omaishoitajia kohtelee.

Olen omaishoitaja ja autan monisairasta läheistäni joka päivä ja yö kaikissa toiminnoissa: käännän kylkeä puolelle ja toiselle, siirrän puutuvia jalkoja, syötän ruuat, avustan vessassa, suihkutan ja kuivaan. Puen vaatteet, tuon vesilasin, silmälasit ja päivän lehden, avaan ja suljen ikkunaa, jotta hapen riittävyyden tunne säilyy. Huolehdin kuusi kertaa päivässä lukuisten lääkkeiden antamisesta ja niiden apteekista hakemisesta, käytän laboratorioissa ja lääkärissä, käyn kaupassa, teen ruuan, hoidan kodin. Ulkoilutan pyörätuolia käyttäen, nostan jalat sängylle pitkälleen mennessä. Ja niin edelleen.

Kaikki lähtemiset – niin omat kuin läheiseni kanssa yhdessä – vaativat organisoimista, rollaattorin ja pyörätuolin kasaamista ja siirtelyä, aikatauluttamista ja sopimista. Tästä kaikesta syntyy paljon myös lisäkuluja. Läheiseni olisi tehostetussa hoidossa, jos en kykenisi häntä auttamaan. Onneksi olen saanut itse olla suhteellisen terve ja hyväkuntoinen eläkeläinen. Siitä olen kiitollinen ja teen tätä hoivatyötä mielelläni niin kauan kuin oma terveyteni sen sallii.

Kun sain puoli vuotta sitten myönteisen päätöksen omaishoidon tuesta (623,50 euroa kuukaudessa), olin onnesta sykkyrällä. Että näin hyvä summa, jonka voin käyttää oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja kotiin ostettaviin palveluihin.

Ilo hälveni, kun hankin verokortin. Tuli epätodellinen olo. Tästä saamastani omaishoidon tuesta yhteiskunta ottaa takaisin päältä verona 44 prosenttia eli 274 euroa kuukaudessa. Enkä ole edes mikään kovin suurituloinen eläkeläinen. Käteen jää 349 euroa kuukaudessa eli 12,93 euroa vuorokaudessa. Tuntipalkka on peräti 0,54 euroa ”yö- ja sunnuntailisineen”.

Jollekin toiselle omaishoitajalle jää käteen lähes koko tuen määrä, jollekin toiselle vielä vähemmän kuin minulle. Tässä laskelmassani olen huomioinut sen myönteisen asian, että saan kuukaudessa kolme niin sanottua vapaapäivää, joina voin nukkua läpi yön heräämättä kertaakaan.

Tällä kirjoituksellani haluan tuoda esiin, että me omaishoitajat emme ole keskenämme tasavertaisia. Teemmehän samaa, välillä fyysisestikin raskasta työtä yötä päivää, eikä valoa tunnelin päässä ole näkyvissä. Sairaudet etenevät vääjäämättä.

Jos omaishoidon tuen verottaminen lopultakin saataisiin loppumaan, me omaishoitajat olisimme siitä kiitollisia ja keskenämme tasa-arvoisia. Kaikilla meillä on, tuloista riippumatta, sama tahtotila: hoitaa läheistä kotona niin kauan kuin omat voimavaramme riittävät. Olisimme yhteiskunnalle edelleenkin erittäin halpaa työvoimaa.

Tasavertaisuutta omaishoitajille

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide