Mahdollisuus terveydenhuollon lähivastaanottoon pitää säilyttää

Jonottomuuden tavoite perusterveydenhuollossa on vielä illuusio tai merkki siitä, että hoitojono kertyy muualle.

10.9. 2:00 | Päivitetty 10.9. 14:25

Vaikuttavuus, digitalisaatio, priorisointi, hyvinvointialueet, palvelujen integraatio – usein toistettuja asioita, joiden toivotaan auttavan sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Apu on tarpeen, sillä julkinen terveydenhuolto on pahemmassa tilassa kuin pulassa. Vuosia jatkuneen lääkäripulan lisäksi Suomessa on nyt valtava hoitajapula. Koronavirusepidemia vie edelleen voimavaroja. Potilaiden pitkäaikaissairaudet tulisi saada taas hyvän hoidon piiriin.

Vaikuttavuudesta on jo vahvaa näyttöä. Vuonna 2018 julkaistiin arvostetussa Lancet-lehdessä tutkimus, jossa verrattiin 195 maassa hoitoon pääsyä ja hoidon laatua sairauksissa, jotka hoitamattomina voivat johtaa potilaan kuolemaan. Parhaille sijoille ylsivät Islanti, Norja ja Hollanti. Suomi oli kuudes, Ruotsi kahdeksas. Terveydenhuoltomme on siis maailmanluokkaa, vieläpä Pohjoismaiden pienimmillä käyttömenoilla, koska ammattilaiset osaavat asiansa. Etenkin perusterveydenhuollossa resurssien niukkuus on kuitenkin johtanut lääkärien ja hoitajien väsymiseen.

Koronaviruspandemia kiihdytti digitalisaation näkymistä terveydenhuollossa. Potilaita hoidettiin mahdollisimman paljon etävastaanotoilla, mikä on edelleen tavoitteena joissakin terveyskeskuksissa. Puhelin-, video- ja chat-vastaanotot ovat suosittuja, kun asiakas hallitsee tekniikan käytön.

Tämä säästää aikaa potilailta, mutta harvoin hoitajilta tai lääkäreiltä. Heille etävastaanotto voi olla haastava, koska potilasta ei fyysisesti tutkita ja siten diagnostiikan oleellinen osa puuttuu. Näyttöä vaikuttavuudesta väestötasolla ei vielä ole. Nykyisellään etävastaanotto soveltuu parhaiten terveen ihmisen satunnaisiin terveyshuoliin tai lääkärille tutun potilaan jatkohoitoon.

Priorisoinnista on puhuttu pitkään, mutta poliittisia päätöksiä on vaikea tehdä. Yleisen oikeustajun mukaista olisi, että iäkkäille, sairaille ja vajaakuntoisille ihmisille turvattaisiin hyvään hoitoon pääsy. Koska juuri heidän on vaikea asioida etänä ja heidän ongelmansa ovat etäasiointiin liian monimutkaisia, tämä terveyskeskusten suurin potilasryhmä jää liian usein vaille pysyviä potilas-lääkärisuhteita.

Mikään malli ei toimi, jos työntekijöistä on pula.

Hätäkeskuksen numero 112 tunnetaan ja siihen soitetaan, sillä hätäkeskus vastaa aina. Jonottomuuden tavoite perusterveydenhuollossa on vielä illuusio tai merkki siitä, että hoitojono kertyy muualle, kuten sairaaloiden yhteispäivystyksiin.

Omalääkäri terveyskeskuksessa olisi erinomainen ratkaisu ongelmiin, mutta järjestelmän käyttöönotto koko maassa vienee vuosia.

Sillä välin hyvinvointialueiden tulee integroida sote-palvelut yhteen järkevästi. Erikoissairaanhoito hyötyisi siitä, että pitkäaikaissairauksia sairastavat potilaat voisi siirtää jatkohoitoon terveyskeskuksen nimetylle lähilääkärille. Yleislääketieteen erikoislääkärit ovat tottuneet hoitamaan monisairaita potilaita. Yhdessä potilaansa kanssa he tekevät ennakoivia hoitosuunnitelmia, joihin on kirjattu hoidon tavoitteet ja sopivat keinot. Luottamuksellisessa potilas-lääkärisuhteessa priorisoinnista voidaan sopia yksilötasolla.

Terve väestönosa ei välttämättä lähilääkäreitä kaipaa: etäyhteys voi olla täysin tyydyttävä vaihtoehto, kunhan diagnostiikan salakarit otetaan huomioon.

Mikään malli ei toimi, jos työntekijöistä on pula. Lääkärit ja hoitajat koulutetaan auttamaan ihmisiä. Jos on aikaa auttaa, työ saa merkityksen. Terveyskeskuksen lähilääkäri tarvitsee työparikseen hoitajan ja työparit tuekseen erityisasiantuntijoita, kuten diabeteshoitajan, fysioterapeutin ja sosiaalityöntekijän. Lähitiimin ohjauksessa voisi myös kouluttautua erikoistuva lääkäri ja hoitotyön opiskelija. Yleislääketieteen erikoislääkäreitä ja lähivastaanottoja tarvitaan lisää myös siksi, että erikoislääkärikoulutus muuttuu osaamisperustaiseksi.

Terveydenhuollon osittainen digitalisaatio on hyvä asia, mutta potilailla tulee olla mahdollisuus kohdata elämän vaikeudet myös kasvokkain ammattiauttajan kanssa. Se on edelleen rehellisin ja yksinkertaisin tapa.

Päivi Korhonen

Kirjoittaja on yleislääketieteen ja sisätautien erikoislääkäri sekä yleislääketieteen professori Turun yliopistossa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide