Perhe­vapaa­uudistuksen onnistuminen edellyttää muutosta kodeissa ja työpaikoilla

Perhepuheessa tarvitaan asenteiden ja roolien tuulettamista. Yhä edelleen isistä puhutaan jonkinlaisina äitien apureina ja äitiyttä ja työssäkäyntiä asetetaan vastakkain.

31.7. 2:00

Hallituksen perhevapaauudistus tulee voimaan huomenna maanantaina. Uudistuksen myötä perhevapaat muuttuvat niin, että ansiosidonnaisten vapaiden määrä kasvaa, joustavuus niiden käytössä lisääntyy, yhden vanhemman perheet ja muu perheiden monimuotoisuus huomioidaan paremmin ja isille kiintiöidään aiempaa suurempi osuus vapaista.

Se on tervetullut ja kaivattu uudistus, jonka tulisi tukea työ- ja perhe-elämän tasa-arvoa sekä perheiden hyvinvointia. Perhevapaiden epätasainen jakautuminen vanhempien kesken vaikuttaa naisten urakehitykseen ja palkkakehitykseen sekä näkyy myös raskauteen ja perheellistymiseen liittyvänä syrjintänä työelämässä.

Tähänkin saakka vanhemmat ovat voineet jakaa vanhempainvapaita ja hoitovapaita, mutta Suomessa pienten lasten kanssa on kotona lähes aina äiti. Pohjoismaisessa vertailussa miehet käyttävät Suomessa vähän perhevapaita. Juuri vanhemmille kiintiöidyillä vapailla on saatu muutosta aikaan.

Lapset ovat pieniä vain hetken, tavataan sanoa. Näihin hetkiin pitäisi olla molemmilla vanhemmilla oikeus ja mahdollisuus päästä mukaan. Pienen lapsen hoidon tasaisempi jakaminen kahden vanhemman perheessä lujittaa lapsen suhdetta molempiin vanhempiin. Vanhempainvapaalla myös usein muodostuvat perhe-elämän pysyvämmät roolit. Tutkimuksista tiedetään, että naiset kantavat työhön palattuaankin päävastuun lasten ja kodin hoidosta. Miehet puolestaan tekevät enemmän työtunteja. Asetelma vaikuttaa parisuhteisiin ja hyvinvointiin.

Suomessa perhevapaista käytävä keskustelu pyritään usein kuittaamaan toteamalla, että perheiden pitää saada valita itse. Perheet saavatkin valita itse – ja nyt valinnanvaraa on aiempaa enemmän, sillä vapaiden määrä ja niiden käytön joustavuus lisääntyvät ja perheiden monimuotoisuus huomioidaan aiempaa paremmin. Yhteiskunnan tukemia vapaita on kuitenkin syytä ohjata suuntaan, joka luo puitteita tasavertaiselle vanhemmuudelle, lasten ja perheiden hyvinvoinnille ja työelämän tasa-arvolle. Perheet eivät tee valintojaan tyhjiössä. Niihin vaikuttavat yhteiskunnan rakenteet, asenteet, tavat ja vertaisesimerkit.

Muutoksen mahdollistamiseksi perheiden todellisuuksista pitäisi puhua monipuolisemmin. Liian usein keskusteluissa synnytetään yksipuolinen mielikuva, jossa isien kotiin jääminen ei ole taloudellisesti mahdollista, vaikka Suomessa myös naiset käyvät ansiotöissä.

Perheet eivät tietenkään elä samanlaisissa tilanteissa. Osassa perheistä ja työpaikoista kyse on siitä, että miehet nyt vain eivät ole jääneet kotiin samoista töistä, joista naiset ovat jääneet vanhempainvapaille iät ajat. Toisessa päässä perheiden todellisuuksien janaa on kysymys siitä, miten tasavertaisempi vanhemmuus ja kotiin jääminen vuorotellen voivat käytännössä toteutua sellaisissa perheissä, joissa äidin työt perustuvat pienipalkkaisiin määräaikaisiin sopimuksiin tai hänellä ei ole työpaikkaa, jonne palata perhevapaan jälkeen.

Keskeistä on, käyttävätkö isät vapaitaan.

Uudistusta on kritisoitu siitä, että se jätti edelleen mahdollisuuden luovuttaa omasta vanhempainvapaakiintiöstään osan toiselle vanhemmalle. Tämän arvostelun keskiössä on huoli siitä, että isät luovuttavat edelleen omaa osuuttaan äideille. Joskin näinkin tapahtuessa isille olisi edelleen korvamerkittynä suurempi määrä päiviä kuin tähän saakka.

Uudistuksen onnistumisen kannalta keskeisenä onkin pidetty sitä, alkavatko isät käyttää heille kiintiöityjä vapaita. Se puolestaan vaatii, että työelämässä ja kodeissa muutosta viedään aktiivisesti eteenpäin. Erityisesti yksityisen puolen työehtosopimuksissa sopiminen perhevapaakäytännöistä on vielä kesken. Perheiden sisällä ja perhepuheessa tarvitaan asenteiden ja roolien tuulettamista. Yhä edelleen isistä puhutaan liian usein jonkinlaisina äitien apureina ja äitiyttä ja työssäkäyntiä asetetaan vastakkain.

Työpaikoilla puolestaan täytyy ymmärtää, etteivät perhevapaille kannustaminen, perhemyönteisyys, tasa-arvo ja urakehitys eri elämänvaiheissa ole asioita, jotka tapahtuvat itsestään. Ne pitää sanoittaa osaksi yrityskulttuuria ja näyttää toteen käytännön toimissa. Perhevapaat ovat esihenkilön vastuulla olevia järjestelykysymyksiä. Miesten perhevapaiden käytön lisääntyminen edellyttää aktiivista kannustamista työpaikoilla.

Kirjoittaja on HS:n päätoimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide