Energia on uusi luksustuote

Kilowattitunti nousee energiapulan ja ilmastonmuutoksen aikana oikealle paikalleen: se on huolella valikoiduista raaka-aineista valmistettu, hitaasti nautittava luksustuote – Grand Cru Réserve.

4.8. 2:00 | Päivitetty 4.8. 8:55

Amerikkalainen konsulttiyhtiö Bain & Company selvitteli vuoden alussa luksustuotteiden markkinoita. Apuna oli italialainen luksusvalmistajien edunajaja Fondazione Altagamma.

Konsulttiyhtiön selvityksessä kerrotaan, että toimialan myynti kasvoi selvästi vuonna 2021 koronaviruspandemian hellitettyä hieman otettaan. Yksityislentokoneiden, kalliiden autojen, samppanjan, kellojen ja gourmetruoan myynnin arvo oli vielä hieman vuoden 2019 alapuolella, mutta suunta oli nähtävissä: luksus jyrää vuonna 2022.

Selvityksen valmistumisen jälkeen on tapahtunut paljon. Sodan ja murheen aikana luksustuotteiden markkinat ovat nurinkurisesti vain kasvaneet: sekä jokamiesluokkaan että valtiolliseen sarjaan on tullut uusi ylellisyystuote, energia.

Maailma eli kauan sellaisella tehdasasetuksella, että energiankulutukseen ei tarvitse kiinnittää huomiota. Kasvihuoneilmiön vastaisessa taistelussa tarkoitus oli vähentää fossiilisen energian kulutusta – ei niinkään kaiken energian kulutusta. Energiantuotantoa lisättiin. Lamppuun piti saada valoa kestävästi mutta paljon ja halvalla.

Energiasta tulee ensi talvena pula Euroopassa. Venäjältä ei tule kaasua riittävästi – jos lainkaan – eikä muualta saada nesteytettyä kaasua tarpeeksi nopeasti.

Jos Olkiluodon kolmosreaktori ei tuota talvella sähköä täydellä tehollaan, Suomessa voidaan joutua säännöstelemään sähköä.

Kulutuksen on sopeuduttava. Energian lotraaminen loppuu. Kilowattitunti nousee oikealle paikalleen: se on huolella valikoiduista raaka-aineista valmistettu, hitaasti nautittava luksustuote – Grand Cru Réserve.

Muutos ei ole edes ohimenevä. Eurooppa ei enää palaa vanhaan. Energiakauppa Venäjän kanssa päättyy. Ihmisiä teurastavilta ei voi ostaa verta. Energiankulutuksen pienentämistä edellyttää myös ilmaston lämpenemisen vastainen kamppailu.

Energiaan ei voi suhtautua enää kuin bulkkituotteeseen tai kaupan omaan merkkiin.

Arvostava suhtautumistapa oli ihan yleinen ennen vanhaan. ”Ovi kiinni, ostolämmin”, komensi suomalainen ovissa ramppaavia. Ranskan hallitus antoi heinäkuun lopussa ohjeet, joiden mukaan ilmastoitujen kauppojen on pidettävä ulko-ovensa suljettuina. ”Ovi kiinni, ostokylmä”, sanoi ranskalainen.

Energian luonne on viime kuukausina kirkastunut myös niin, että se on valtioille tärkeä turvallisuushyödyke – kotimaisena tuotteena se on myös strategista luksusta.

Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina tämä oli itsestäänselvyys. Ranska investoi sodan jälkeen ydinvoimaan, jotta se ei olisi riippuvainen energiantuotannossaan muista maista. Ranska laski, että ydinvoiman avulla on helpointa turvata koko ketju aina polttoaineen hankinnasta sähkönsiirtoon asti.

Energian lotraaminen loppuu.

Sodan opetusten unohtuessa asenne muuttui. Energiaan alettiin suhtautua kuin mihin tahansa hyödykkeeseen ja sen luonne huoltovarmuuden ja turvallisuuden takaajana unohtui. Ranskakin linjasi pari vuotta sitten, että ydinvoiman osuutta energiantuotannossa vähennetään.

Jälkikäteen huomaa, miten oikeassa Suomi oli, kun se päätti rakentaa ydinvoimaa, ja miten väärässä Suomi ja Saksa olivat, kun ne olettivat, että energiakauppa Venäjän kanssa on ihan perusbisnestä ilman turvallisuuspoliittisia kytköksiä.

Ukrainan sodan syttymisen jälkeen energialinjauksissa palataan muutaman askeleen verran takaisin toisen maailmansodan jälkeisiin tunnelmiin.

Energiantuotanto ja -jakelu tunnustetaan taas olennaisiksi toiminnoiksi valtioiden huoltovarmuudelle. Ranska kansallisti sähköyhtiö EDF:n ja investoi ydinvoimaan. Saksa ottaa siivun kaasuyhtiö Uniperista itselleen taatakseen kaasun saannin Saksassa. Saksa täydensi jo aiemmin lainsäädäntöään niin, että hallinto voi puuttua helpommin yksityisten yritysten toimintaan, jos energiapula uhkaa.

Jos Olkiluoto 3 käynnistyy ennen pakkasia, Suomen ministerit avaavat pullon kalleinta samppanjaa – ehkä säästösyistä viilentämättömänä.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide