Luin HS:n jutun katastrofaaliseksi kuvatusta tilanteesta Husin sairaaloissa (HS 2.8.). Miten henkilökunta voi selviytyä työvuorostaan voimaantuneena ja tyytyväisenä tekemäänsä hoitotyöhön, kun työmäärä on aivan kohtuuton päivästä ja viikosta toiseen? Miten työaikaan kuuluvat ruokailu- ja kahvitauot toteutuvat kovan kiireen ja paineen alla? Ne ovat myös sosiaalisia kohtaamisia työtovereiden kesken ja tuovat virkistävän puolen työpäivän sisältöön ja jaksamiseen. Näistä asioista ei ollut jutussa mitään mainintaa.
Husin johtajaylilääkärille Antti Vennolle ei jutun mukaan ollut tullut tietoa, että hoitajapulan johdosta potilasturvallisuuden vaarantumista tapahtuisi Husin päivystyksessä päivittäin, kuten osa hoitajista väittää. Onkohan Vennolla milloinkaan mahdollisuutta piipahtaa paikan päällä päivystyksen henkilökuntaa tervehtimässä ja kuulemassa heidän mielipiteitään ja tuntojaan? Onko se täysin mahdotonta isossa organisaatiossa? Työntekijänä arvostaisin tällaisia käyntejä suunnattomasti ja kokisin välittämisen ja työni arvostamisen tunnetta omassa yksikössäni.
Henkilökunnan parantunut jaksaminen työoloja kohentamalla lisäisi meidän potilaidenkin turvallisuudentunnetta ja toisi voimia paranemiseen. Hoitohenkilökunnan palkkauksen tason olisi vastattava työn vaativuutta, vastuullisuutta ja koulutusta, jotta hoitajat jatkaisivat arvokkaassa hoitotyössä potilaiden parhaaksi.
Marja-Liisa Hynninen
sisätautien ja kirurgian erikoissairaanhoitaja, osastonhoitaja, eläkkeellä
Heinola
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.