Tietämättömyyden tuottaminen on keskeinen vallankäytön muoto

Kun tietämättömyyttä käytetään omien tavoitteiden ajamiseen, tieto haudataan puolitotuuksiin tai puhtaisiin valheisiin.

17.9. 2:00 | Päivitetty 17.9. 13:23

Ihmiskunnan historia on tiedon kasautumisen historiaa. Tieteen ansiosta tiedämme erilaisten ilmiöiden syistä ja seurauksista yhä enemmän. Esimerkiksi heinäkuussa James Webb -avaruusteleskooppi avasi meille näkymän lähes 14 miljardin vuoden takaiseen menneisyyteen.

Tietämisen ohella toimintaamme on syytä tarkastella myös tietämättömyyden näkökulmasta. Pelkästään tietämiseen keskittyminen on yhtä rajaavaa kuin taskusta pudonneiden avainten etsiminen vain sieltä, missä katuvalot palavat.

Tietämättömyys on keskeinen vallankäytön muoto. Tämän ovat kokeneet monet tiedemiehet, jotka ovat pyrkineet avaamaan maailmankaikkeuden toimintaa. Webbin ottamia kuvia nähneenä on vaikea käsittää sitä vastarintaa, jota Nikolaus Kopernikus kohtasi yrittäessään vakuuttaa aikalaisiaan siitä, että Maa kiertää Aurinkoa eikä päinvastoin.

Tietämättömyyden tyrannia on vahva voima, sillä yksin oikeassa oleminen on usein vaarallisempaa kuin väärässä oleminen yhdessä muiden kanssa. Hallitsevaa narratiivia haastava tieto tulkitaan usein uhkaavaksi. Ajankohtaisena esimerkkinä ovat Venäjän autoritaarisesta kehittymisestä varoittaneiden tutkijoiden kokemukset siitä, miten heidän Venäjään kohdistuvaa kritiikkiään on yritetty vaientaa. Hyvällä ei katsottu myöskään niitä harvoja, jotka näkivät Fortumin Uniper-kaupoissa ulko- ja turvallisuuspoliittisia riskejä.

Tietoa on tarjolla enemmän kuin koskaan. Tieto ja tietämättömyys eivät kuitenkaan ole toistensa vastakohtia. Kysymys on paradoksista, jossa kumpaakaan ei ole olemassa ilman toista.

Viattomimmillaan tietämättömyys on tosiasioita koskevan tiedon puutetta. Tietämättömyys katoaa tai ainakin muuttaa muotoaan, kun tietämätön saa kysymykseensä pätevän vastauksen. Kokonaan toisenlaisesta asiasta on kysymys, kun tietämättömyyttä käytetään omien tavoitteiden ajamisessa. Tutkijat puhuvat strategisen tietämättömyyden tuottamisesta.

Niin sanotussa strategisessa tietämättömyydessä relevantti tieto haudataan joko epäolennaisiin puolitotuuksiin tai puhtaisiin valheisiin. Vain mielikuvitus on rajana. Esimerkiksi Kremlissä tiedetään, että kun maaperä on muokattu sopivaksi, absurdikin tosiasioiden hämärtäminen toimii.

Emme aina halua tietää, mitä tiedämme.

Tietämättömyys on myös taloudellisesti kannattavaa. On olemassa kokonaisia teollisuudenaloja, joiden toimintalogiikka on rakentunut paljolti sen varaan, millaista tietämättömyyttä ne ovat kyenneet ylläpitämään toimintaansa kohtaan. Tiedehistorioitsija Robert N. Proctorin mukaan esimerkiksi tupakkayhtiöiden menestymistä selittää se, miten ne ovat vuosikymmenien saatossa kyseenalaistaneet tuotteidensa epäterveellisyydestä kertovia tietoja. Tupakkayhtiöt ovat valjastaneet joukkoihinsa tutkijoita, perustaneet toimialalle suotuisia tuloksia suoltavia ”tieteellisiä” lehtiä ja haastaneet oikeuteen teollisuuden kannalta hankalia näkemyksiä esittäviä asiantuntijoita.

Sittemmin tupakkateollisuuden oppeja on hyödynnetty erityisesti ilmastonmuutoksen yhteydessä. Kaikesta tutkimustiedosta huolimatta ihmisen toiminnan ja ilmaston lämpenemisen yhteyttä kyseenalaistetaan edelleen aktiivisesti ja tietämättömyyttä kylvetään eri tavoin.

Tietämättömyyden tuottaminen on mahdollista, sillä ilmastonmuutos on ihmiskunnan olemassaoloa uhkaava tekijä ja siksi monille asia, josta emme halua tietää, mitä tiedämme. Kiusallisten asioiden kieltäminen on psykologiasta tuttu puolustusmekanismi.

Ehkä viheliäisintä tietämättömyydessä onkin juuri sen arkisuus. Yhteisöt ja yksilöt ylläpitävät tietämättömyyttään vaikenemalla vaikeiksi kokemistaan asioista ja korostamalla vastaavasti helpoiksi arvioimiaan asioita.

Tietämättömyyteen vetoaminen on inhimillistä, sillä sen koetaan antavan vastuuvapautta tilanteissa, joissa historia tuomitsee aikalaisratkaisut. Olisi kuitenkin erheellistä ajatella tietämättömyyttä vain sitä kokevien ongelmaksi. Tietämättömyys on mitä suurimmassa määrin toimintaa, josta yhdet hyötyvät toisten kustannuksella. Erityisen vaaralliseksi tietämättömyys muuttuu, kun historiaa kirjoitetaan sen avulla uusiksi.

Harri Jalonen

Kirjoittaja on professori Vaasan yliopiston johtamisen akateemisessa yksikössä.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide