”Venäjän valopäät” tekevät sodan hinnasta ennakoimattoman

Tarkoituksellinen ydinsota on tällä hetkellä epätodennäköinen, mutta Venäjän hyökkäyksen aikana ydinvoimalaonnettomuuksien riski on kasvanut suuresti.

21.8. 2:00 | Päivitetty 21.8. 8:28

Keskiviikkona 24. elokuuta on kulunut tasan puoli vuotta siitä, kun heräsin työmatkalla aamuviiden jälkeen Mariupolissa Ukrainassa valokuvaaja Kalle Koposen viestiin: ”Venäjän suurhyökkäys on alkanut, lähdetään tekemään havaintoja.”

On ehkä hyvä palata siihen, mitä silloin ennustettiin. Ja myöntää, miten epävarmoja nykyiset ennustukset ovat.

Päivää aikaisemmin olin arvannut, että Venäjän presidentti Vladimir Putin marssittaa joukkonsa juuri ”itsenäisiksi” tunnustamiensa Itä-Ukrainan Donetskin ja Luhanskin perinteisten alueiden ulkorajalle. Sen jälkeen hän pysähtyisi seuraamaan reaktioita. Ja jatkaisi joskus myöhemmin.

Mitä vielä: Putin hyökkäsi pohjoisesta, idästä ja etelästä ja yritti piirittää Kiovan, mutta epäonnistui surkeasti. Ukraina oli ja on kovempaa tekoa kuin optimistitkaan uskalsivat toivoa.

Putin yritti haukata liian isoa palaa ja ymmärsi sen myös itse. Hän päätti vetäytyä Pohjois-Ukrainasta ja tyytyä vähittäiseen etenemiseen idässä.

Vielä silloin arvelin, että Venäjän ylivoima voi johtaa talvisodan tavoin sataan kunnian päivään ja siedettävään rauhaan alueluovutuksien kera ennen mahdollista jatkosotaa.

Lue lisää: Kun Venäjän hyökkäys kaksi viikkoa sitten alkoi, kuljimme yli 2 000 kilometriä Ukrainassa – ja alkoi näyttää siltä, että Putin haukkaa liian isoa palaa

Sata kunnian päivää on kuitenkin muuttunut jo puolen vuoden kunniakkaaksi puolustustaisteluksi.

Ja Ukraina saattaa päättyä parempaankin tulokseen, kiitos myös läntisen aseavun ja Venäjän hyökkäysvoimiin levinneen kleptokraattisen rappion.

Hyökkäys tuottaa yhä uusia kuolonuhreja, sotainvalideja ja raunioita, mutta Ukrainalla ei juuri ole vaihtoehtoja puolustustaistelulle.

Ei Putinille kannattane antaa alueita välirauhan vastikkeeksi, jos puolustautumista vain voi jatkaa. Venäjän täytynee ensin järjestellä itselleen valtionpäämies, jolla olisi jotain uskottavuutta inhimillisen toiminnan ja rauhansopimusten pitämisen saralla.

Putinhan myönsi kunniamerkkejä jopa Butšan kiduttajille ja teurastajille, kun oikea teko olisi ollut sotarikostutkimusten aloittaminen.

Jotakin aavisteltiin myös oikein. Puolustusvoimiemme pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö Pekka Toveri arvioi jo maaliskuun alussa, että Venäjä pyrkii tekemään Ukrainasta sisämaavaltion estämällä sen yhteydet merelle.

Pitkälle Venäjä etelärannikolla etenikin, mutta Mykolajiv ja Odessa kestävät yhä, ja kansainvälisen paineen kasvaessa Putin taipui sallimaan Ukrainan viljanvientiä meriteitse. Muussa tapauksessa Venäjän aiheuttamat nälänhädät olisivat voineet häiritä Putinin intressejä etelässä.

Jos Putin lopulta onnistuu, media tulee olemaan täynnä jälkiviisaita analyyseja, joiden mukaan oli selvää, että Ukraina ei voi selvitä.

Jos Putinin valtarakennelma murtuu, yhtä jälkiviisaat analyysit kertovat sen olleen ennakoitavissa jo vuosikymmeniä.

Molemmat skenaariot voivat olla osin totta. Hyökkäys on joka tapauksessa valtava tragedia Ukrainalle eikä se ole yhtään hyväksi Venäjälle.

Silti Putin hyökännee ainakin niin kauan, kun köyhiä burjaatteja, dagestanilaisia ja muita etnisiä vähemmistöjä riittää sopimussotilaiksi ja tykinruoaksi.

”Venäjä harjoittaa kaksinkertaista etnistä puhdistusta”, sanoo Pekka Toveri nyt. ”Se tappaa ukrainalaisia ja se tapattaa etnisiä vähemmistöjään etulinjassa.”

Nyt aloite on Ukrainalla varsinkin Hersonin alueella, ja Toveri uskoo tämän jatkuvan ainakin syyskuun loppuun, jolloin taistelut saattavat väliaikaisesti laantua.

Rauha on niin kaukana, että katse on jo ensi keväässä. Ainakin siihen asti – ja ehkä paljon pidempään – Ukraina taistelee myös muiden demokratioiden puolesta, kuten Toveri muotoilee.

Mutta ennen kevättä voi myös nousta ”mustia joutsenia” eli ennakoimattomia tapahtumaketjuja. Sellainen aiheutti aikoinaan ensimmäisen maailmansodan.

Tarkoituksellinen ydinsota ei liene todennäköinen, mutta ennakoimaton massiivisenkin ydinonnettomuuden vaara on moninkertaistunut sota-aikana. Tämä koskee esimerkiksi Tšernobylin ja Zaporižžjan ydinvoimaloita.

”Kun Venäjän valopäät raahaavat räjähteitä ydinvoimaloihin, mitä tahansa voi tapahtua”, arvioi myös Pekka Toveri.

Näiden valopäiden vuoksi emme voi vielä edes ennakoida sodan lopullista hintaa ihmiskunnalle.

Kirjoittaja on HS:n kulttuuritoimittaja.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide