Sotku on melkoinen, kun ylikierroksilla käyneet kuplat puhkeavat

Rehellinen tarkastelu auttaa puhkaisemaan seuraavat kuplat ennen kuin ne pääsevät paisumaan liian suuriksi.

1.9. 2:00 | Päivitetty 1.9. 6:14

Viime päivinä päässäni on soinut rockmuusikko Jukka Nousiaisen kappale Jukan tehdas. Kappaleessa Nousiainen laulaa, että jos ”kaikki kasvaa kaiken aikaa / kaikki lopulta räjähtää / suuri ruskea kupla puhkeaa / ja jäljelle vain haju jää”.

Läkähdyttävän kesän aikana monet kiihkeästi kasvaneet kuplat ovat nimittäin alkaneet puhjeta.

Pitkään uskoteltiin, että venäläinen maakaasu on vain siirtymävaihe matkalla kohti vihreämpää energiaa. Se kupla osoittautui fossiiliriippuvaiseksi mätäpaiseeksi, jonka puhkeaminen myrkyttää nyt koko Eurooppaa. Samalla räjähti Fortumin rakentama Uniper-kupla. Kauhea sotku siitäkin syntyi, ja siivouslasku on valtava.

Inflaatio laukkaa ja korot sen perässä. Halvan rahan kupla on poksahtanut, ja sisältö näyttää taantumalta.

Ylipäänsä helpon elämän ilmapallo on tainnut lässähtää. Ilmastokriisi ja energiakriisi pakottavat meidät vähentämään kulutusta ja tarkastelemaan elintapojamme uusin silmin.

Osaa mediakin kuplia puhaltaa. Tämän kesän kuumin kupla oli täynnä jauhoa, vai oliko se jallua, eikun iloa ja valoa. Ainakin oli taas Suomi mainittu kansainvälisessä lehdistössä.

Pöhinäkuplan puhkaisi Linkedin-porukan Grönlantiin suuntautunut seikkailuretki, joka oli kehystetty ilmastonmuutoksen vastaiseksi vastuullisuustyöksi. Yritysjohtajat lensivät sulavan jäätikön äärelle kuuntelemaan ilmastotutkijoiden sijaan omaa sydäntään ja onnittelivat toisiaan silmiä avaavasta reissusta.

Muiden silmät taas avautuivat sille, kuinka kujalla ihan hyvissä asemissakin olevat ihmiset voivat olla vaikuttavista ilmastoteoista ja yleisestä ajan hengestä.

Vaikka seuraukset ovat ikäviä, on kuplien puhkeamisessa jotain hyvääkin.

Nyt näemme yhteiskunnan rakenteet ja keskinäisriippuvuudet selvemmin. Energia, ruoka tai turvallisuus eivät ole enää itsestäänselvyyksiä.

Kuplien puhkeamisessa on jotain hyvääkin.

Edessä on kovia aikoja, mutta juuri siksi nyt on oikea aika rehelliselle itsereflektiolle. Kynttilänvalossa ja villasukissa voimme vaikka pohtia, miten päästöjen vähentäminen sovitetaan yhteen talouskasvuun perustuvan hyvinvointivaltiomallin kanssa tai miten varmistamme sen, että solidaarisuutemme Ukrainaa kohtaan ei osoittaudu kuplaksi.

Voi olla, että kaipaamani jäähy jää lyhytaikaiseksi. Ilmassa voi haistaa jo paskapuheella täyttyviä kuplia, kun suurten sähkölaskujen talvi lähestyy yhtä matkaa eduskuntavaalien kanssa.

Juuri näitä eri kuplia meidän toimittajien pitää rohkeasti tökkiä, lemuhaitoista piittaamatta.

Kirjoittaja on HS:n toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide