Kaikkien haaveiden ei pidä tulla todeksi

Jokaisen olisi hyvä osata unelmoida uskomattomia, sillä se tekee elämästä kevyempää. Niissä hetkissä ihminen on vapaa suorituspaineista, sillä kaikkien haaveiden ei ole tarkoituskaan tulla todeksi.

5.9. 2:00 | Päivitetty 5.9. 8:10

Olimme kävelyllä, minä ja eräs läheiseni.

Talsimme kirpeässä syyssäässä hulppeiden rantatonttien tuntumassa. Ruskan hunnuttamat vaahterat hulmusivat huviloiden suurilla pihoilla.

”Tuollainen talo olisi upea. Kutsuisin kaikki ystäväni brunssille sunnuntaisin”, sanoin.

”Aika paljon saisit tienata, että sinulla olisi koskaan varaa tuohon taloon”, totesi seuralaiseni.

Ja minun teki mieli lähteä lätkimään siltä seisomalta.

Samankaltaisia tilanteita on ollut muitakin. Yhteistä niille on, että keskustelukumppanini ei ole ymmärtänyt, mitä ajan haaveillani takaa. Hän on ehkä ajatellut, että minut on syytä palauttaa maan pinnalle, muistuttaa realiteeteista. Jotta en unelmoisi liikoja ja pettyisi.

Ymmärtäähän sen. Tässä ajassa kun on tapana suorittaa haaveiluakin. Self help -oppaat kertovat, kuinka hähmäiset unelmat kiteytetään konkreettisiksi tavoitteiksi, joiden toteuttamiseksi tehdään tarkka suunnitelma. Lopuksi Linkedin-palvelussa kehutaan, kuinka unelmat todella toteutuivat kovan ponnistelun jälkeen.

Mutta en minä oikeasti aikonut havitella ökytaloa järven rannalla. Halusin vain huvin vuoksi kuvitella, millaista olisi elää moisessa lukaalissa. Kuinka nauraisimme hulppeassa olohuoneessa ystävieni kanssa skumppalasit kourassa.

Ihmiselämä on rikkaampaa, kun osaa rakennella hullunkurisia kuvitelmia. Kutsun sitä huikentelevaiseksi haaveiluksi.

Se on taitoa mielikuvitella spontaanisti välähdyksiä vaihtoehtoisista todellisuuksista, ja siten irrottautua hetkeksi arkisten realiteettien ikeestä.

Unelmoidessaan on vapaa suorituspaineista.

Lasten keskuudessa tällaista toimintaa kutsutaan sanalla leikki. Lapset leikkivät pääosin siksi, koska se on heistä hauskaa. He eivät suunnittele, kuinka leikin voisi visualisoida unelmakartaksi. He ilakoivat mielikuvituksensa syövereissä aikansa ja siirtyvät sitten syömään porkkanalettuja ruokapöydän ääreen.

Unelmointi tekee elämästä kevyempää. Ehkä jopa onnellisempaa. Niissä hetkissä on vapaa suorituspaineista, sillä kuvitelmien ei ole tarkoituskaan tulla todeksi. Kyse on leikistä, fantasiasta.

Ja toisaalta: lienee niinkin, että merkittävä osa suurista keksinnöistä ja kapitalistisista menestystarinoista on saanut alkusysäyksensä nimenomaan siitä, kun joku on uskaltanut unelmoida uskomattomia – ihan vain huvin vuoksi.

Vaikka maallisen menestyksen ei pitäisi olla haaveilun päämäärä, sivutuotteena se sallittakoon.

Kirjoittaja on HS Meidän perheen tuottaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide