Suomalaiset kääntyivät itse Naton puolelle

Mediatutkijat väittävät median kääntäneen suomalaiset Naton kannalle, mutta heidän oma datansa osoittaa, että ihmiset ajattelivat itse.

1.9. 2:00 | Päivitetty 1.9. 6:14

”Näin suomalaiset käännettiin Naton kannalle”, mainostetaan Kaarle Nordenstrengin ja Juho Rahkosen artikkelia Kanava-lehden kannessa. Kansikuvassa Sanoman leijona pitelee Nato-tähteä käpälissään.

Ratkaiseva mielipiteen kääntäjä oli artikkelin mukaan Venäjän hyökkäys, joka sai koronavirusepidemian herkistämät ihmiset paniikkiin. Mutta kaiken taustalla vaikutti media.

Artikkelin mukaan Naton suuntaan ”kallellaan” oleva media on vuosikymmeniä ”pehmittänyt” suomalaisia Natoon. Yksi keino on ollut ”Top Gun -efekti” eli amerikkalaisten kulttuurituotteiden levitys. Kauan odotettu tilaisuus tuli Ukrainan sodan myötä: sen aikana ”ihanteet median objektiivisuudesta ja tasapuolisuudesta on heitetty romukoppaan”.

Tutkijoiden mukaan ihmiset rakentavat maailmankuvansa television ja lehtikuvien perusteella. ”Ukrainan sodassa tämä merkitsi taistelun jälkien ja ihmisten kärsimysten tuottamista mielen raaka-aineeksi, josta suomalaiset sitten rakensivat omaa uhkakuvaansa Venäjän vaarasta.”

Kun mediaa etsii, median löytää. Mediatutkijat selittävät yhteiskunnan liikkeitä usein median toiminnalla, vieläpä tietoisella. Median sisältä katsottuna asiat näyttävät toisenlaisilta.

Helsingin Sanomat asettui pääkirjoituksessaan vuonna 2004 tukemaan Suomen Nato-jäsenyyttä. Siitä lähtien lehti sai kantaa ”Nato-haukan” mainetta, vaikka pääkirjoituskanta oli selvästi erillään lehden uutisoinnista ja toimittajista. Lehti ei kampanjoinut Nato-jäsenyyden puolesta.

Nato-jäsenyys ei 2000-luvun alun jälkeen tuntunut pitkään aikaan ajankohtaiselta eikä mahdolliselta. Vuosina 2005–2021 keskimäärin 63 prosenttia suomalaisista vastusti vuosittaisissa kyselyissä Nato-jäsenyyttä. Päättäjät vannoivat Nato-option nimiin, eikä mediakaan ollut viemässä Suomea minnekään.

Asetelma mullistui viime joulukuussa, kun Vladimir Putin riisui naamion, jonka alta paljastuivat Stalinin kasvot. Venäjä julkaisi vaatimuksen etupiiristä, johon Suomi kuului. Ja 24. helmikuuta Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Rahkosen kyselymateriaalin mukaan ”suomalaisten Nato-mielipiteet kääntyivät Nato-myönteisiksi yhden talvisen aamupäivän aikana” – siis paljon ennen kuin median sotakuvat ehtivät vaikuttaa mielipiteisiin. Näin tutkijat itse vetävät mattoa alta omalta väitteeltään, jonka mukaan Ukrainan puolelle asettunut media olisi kääntänyt kansan Naton puolelle.

Kun mediaa etsii, median löytää.

Toimituksessa oli helppo nähdä, että aloite oli nimenomaan kansalla. Tuuli kääntyi niin nopeasti, että mielipide, jota vähän aikaisemmin oli pidetty Nato-intoiluna, tyrmättiin uudessa ilmapiirissä liian varovaisena.

Paine ottaa kantaa oli kova. On eri asia kannattaa periaatteessa Nato-jäsenyyttä kuin vaatia, että Natoon pitää hakea tässä ja nyt. Siihen vaikutti ennen muuta kaksi asiaa: oliko hakemiselle kannatusta ja oliko Naton ovi auki. Merkityksetön ei ollut Ruotsinkaan kanta.

Ennen kannan muodostamista piti varmistaa, että asiaa oli katsottu kaikilta puolilta. Pääkirjoituksessa 18. maaliskuuta HS sitten kirjoitti: ”Suomen paikka on Natossa”. Tuntui, että kirjoitusta oli haudottu pitkään, vaikka Venäjän hyökkäyksestä oli kulunut vasta kolme viikkoa. Ne olivat pitkiä viikkoja.

Historian tutkijat saavat selvittää, mitä maaliskuussa tapahtui. Nykytiedon perusteella prosessi näyttäisi edenneen vuoksena, jossa kansalaismielipide, puolueiden päätöksenteko, valtiojohto ja media liikkuivat erikseen, mutta toisiaan tarkkaillen – ja samaan suuntaan. Jos tästä joukosta yksi pitää muiden ylitse nostaa, se on kansa, kuten demokratiassa kuuluu.

Ei suomalaisia kukaan Naton kannalle kääntänyt. Suomalaiset katsoivat ympärilleen, näkivät maailman muuttuneen ja kääntyivät itse.

Kirjoittaja on pääkirjoitus- ja mielipidetoimituksen esihenkilö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide