Tinkimättömyys Ukrainan sodassa vaatii poliittista tahtoa

Jos länsi ei ole halukas tarjoamaan tarvittavia välineitä ja ottamaan vaadittuja riskejä, julkinen tinkimättömän lähestymistavan puolustaminen Venäjää kohtaan on sekä epäviisasta että epärehellistä.

2.9. 2:00

Kirjoitimme Vieraskynä-kirjoituksessamme (HS 24.8.), että aika ei ole kulutussodassa Ukrainan vaan Venäjän puolella. Vain lännen tuki voi tasata voimaepätasapainoa. Lännellä on kaksi vaihtoehtoa. Jos haluamme neutralisoida Venäjän uhan ja jos haluamme oikeuden toteutuvan, Ukrainaa on tuettava huomattavasti nykyistä enemmän. Tämä lisää tilanteen eskaloitumisen, jopa ydinsodan, vaaraa, eikä tällaiseen tukeen tunnu löytyvän poliittista tahtoa. Niinpä looginen ja väistämätön vaihtoehto on kompromissiin perustuvan rauhan tukeminen.

Toisin kuin emeritussuurlähettiläiden Pasi Patokallion ja Aapo Pölhön kirjoituksesta (HS Mielipide 28.8.) saattoi tulkita, tämä ei tarkoita, että haluamme vähätellä tällaisen ”rauhan” epäoikeudenmukaisuutta tai siihen liittyvien kompromissien vastenmielisyyttä – joskin Suomi onnistui elämään kohtuullisen hyvin Pariisin rauhansopimuksen kanssa. Mutta jos länsi ei ole halukas tarjoamaan tarvittavia välineitä ja ottamaan vaadittuja riskejä, julkinen tinkimättömän lähestymistavan puolustaminen Venäjää kohtaan on sekä epäviisasta että epärehellistä.

Suurlähettiläidenkin harrastama ydinaseiden merkityksen vähätteleminen on huolestuttavaa. Ydinsodan uhka on johtanut ulkovaltojen ymmärrettävään varovaisuuteen ja pidättyväisyyteen Ukrainan tukemisessa. Tämä kuitenkin herättää kysymyksen siitä, onko meillä oikeutta rohkaista ukrainalaisia kuolemaan täydellisen voiton puolesta, jos emme ole valmiita tukemaan heitä heidän alueellisen koskemattomuutensa palauttamisessa, Jussi Jalosen visioimasta (HS 28.8.) Putinin hallinnon kaatamisesta puhumattakaan.

Emme myöskään väitä rauhansopimuksien olevan ikuisia. Vaikka kirjoitimme, että tasaisesti jaettu tyytymättömyys voi johtaa kestävämpään rauhaan kuin yksipuolinen voitto, olemme Clausewitzin kanssa samaa mieltä siitä, että mikään sodan lopputulos ei ole koskaan absoluuttinen. Taistelu jatkuu. Vastuullisen vaikuttamisen ja varovaisen politiikan on kuitenkin väistämättä punnittava hintaa ja onnistumisen todennäköisyyttä.

Ilmari Käihkö

vieraileva tutkija, Aleksanteri-instituutti

Jan Willem Honig

professori, Alankomaiden maanpuolustusakatemia

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide